sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Lordin näyttelyreissu

Perjantai oli Lordille suuri päivä, sillä sen kanssa käytiin The Irish Cob Society Finland ry:n järjestämissä näyttelyissä hakemassa jalostusluvat kuntoon. Odotuksena ja toiveena oli tietenkin hyvät pisteet ja 1.premium.

Näyttelyihin valmistautuminen aloitettiin edellisenä iltana perusteellisella pesulla ja puunauksella. Jouhikuontalo sai myös ison kerroksen kiillotusainetta niskaansa ja vuolin Lordin kaviot, jotta ne olisivat mahdollisimman siistit. Kylässä ollut Sonja pesi näyttelyriimun ja -suitset valmiiksi seuraavaa päivää varten.

Seuraavana päivänä matkaan lähdettiin hyvissä ajoin ja oltiin perillä tunti ennen kehään viemistä. Lordi ihme kyllä malttoi olla ihan rauhassa kopissa paikoillaan, mutta ei olisi pitänyt vielä mennä kehumaan sitä. Hieman ennen omaa vuoroa otin hevosen pihalle ja Sonja harjasi vielä jouhet ojennukseen, kunnes oli tarkoitus lähteä käppäilemään kentälle päin. Mitään käppäilyä meidän meno ei kylläkään ollut, sillä Lordi oli sitä mieltä, että hän ei pysy sekuntiakaan paikoillaan. Monet uudet hevoset ja viimeistäänkin ohi menevä toinen ori sai Lordin pasmat ihan sekaisin ja kentälle mentiin aikamoisen taistelun kera siitä, kumpi vie ja minne. Hiki oli päässä jo ennenkuin sain hevosen kehään.

Lordin mielenkiinto meinasi olla koko ajan ympäröivässä maailmassa, mutta sain sen esitettyä ihan siedettävästi. Ravaaminen meni vähän taiteiluksi, mutta ihme kyllä Lordi sai siitäkin 8,5 pistettä. Matka takaisin koppiin oli vähintään samanlaista taiteilua, eikä hevonen olisi enää malttanut rauhoittua sielläkään. Loppujen lopuksi Lordille nousi uusi tilanne niin paljon hattuun, että se vatiaivo päätti hypätä trailerin etupuomin päälle. Olisin mielelläni mennyt seuraamaan muiden hevosten esittämistä, mutta koska Lordin mielestä alkoi olla ihan mälsää seistä vain paikoillaan, en yksinkertaisesti voinut. Tiedä sitä, mihinkä kuntoon se olisi kopin laittanut sillä välin.

Kotiin päästessä oltiin taas ihan kilttiä poikaa, joku totaalisekoaminen meinasi iskeä Lordille uusien hevosten ja uuden paikan keskellä.. Tuolla se taas tarhassa vetää heinää napaan silmät ummessa, vaikka vieressä Liisa koittaa varsakiimoissaan kovasti vietellä Lordia. Olisi kyllä saanut mun puolesta vetää samalla asenteella näyttelypaikallakin. Mutta niin se on, pojat on poikia...

Vaikka hiki tuli ja Lordi esitteli kaikki mahdolliset huonoimmat käytöstapansa, sai se silti toivomani 1.premiumin 145 pisteellä. Täytyy sanoa, että hieman jopa yllätyin, omaa hevosta kun katsoo aina vähän liian kriittisin silmin. Se on kyllä totta, että hyvin on Lordi saanut reilun puolen vuoden aikana aikuismaisuutta ja näyttävyyttä ulkonäöllisesti, eikä tukkakaan enää mikään ihan liru ole. Hieno suoritus kolmevuotiaalta, ei voi muuta sanoa! 

Kotoa lähtiessä hevonen oli vielä suorastaan seesteisen rauhallinen.

Mutta näyttelypaikalla koko hevosen olemus muuttui aivan täysin!

Kumpikohan tässä vie?


Hetken jopa paikoillaan!

Vaikka mielenkiinto oli kyllä ihan kaikessa muussa kuin narunpäässä roikkuvassa kaksijalkaisessa.

Ja taas pohditaan sitä, että kumpi tässä nyt taas sen suunnan päättikään..

Tukka hyvin, kaikki hyvin!

Hieno se on!


Lordin arvostelu.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Levottomat jalat

Edelleen umpiväsynyt täällä hei! Ei ole tuo ympärivuorokautinen valvominen oikein mun juttu. Nyt kun varsa on turvallisesti maailmassa ja jo kaksi päivää on ikääkin, niin ehkä allekirjoittanut uskaltaa repäistä ja nukkua univelat pois. Veikkaan, ettei ihan normaalit kahdeksan tunnin yöunet riitä siihen hommaan.

Tänään satoi kaatamalla melkein koko päivän, mutta ahkeroin silti ulkona yhdessä Sonjan kanssa yhden laidunlohkon täysin valmiiksi. Liisa ja vauvahevonen olivat sisällä koko päivän, mutta onneksi illalla aurinko vähän pilkahteli pilvien välistä, joten hepat pääsivät vähäksi aikaa pihalle. Tarha oli koko päivän sateen jälkeen yhtä vesilammikkoa, joten raahattiin parivaljakko laidunlohkolle. Liisa oli aivan onnessaan päästessään syömään hetkeksi, vaikka toki se sai päivällä myös karsinaan tuoretta ruohoa. Eihän se nyt ole ollenkaan sama asia!

Pikkujätkä on alkanut varovasti kokeilemaan jalkojaan. Liisa on niin huolehtivainen, että se vielä juoksee varsansa perässä hätääntyneenä, joten vauvelin riekkuminen aiheutti muutaman huolirypyn tamman otsikolle. Kohta sitä mennään niin lujaa, että äiskä ei alkuunkaan pysy perässä!



Ukkeli löysi jalat alleen <3