sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Lordin ensimmäinen ratsastustunti

Lordin ruunauksen ja parin viikon sairatarhassa seisomisen jälkeen olen aloittanut joku aika sitten liikuttamisen selästä käsin uudelleen. Aluksi tietenkin mentiin rauhallisemmin, mutta kotiolojen lisäksi ollaan käyty kääntymässä myös muualla. Olen joskus maininnut käyväni tunneilla ja jo pidemmän aikaa suunnitelmissa on ollut mennä sinne joskus myös omalla hevosella. Suunnitelman toteuttaminen vaati trailerin ostoa, joten vuodenvaihteen jälkeen tuli ostettua semmoinen.

En ehtinyt ajaa pikku e:tä ennen tuntia, joten sain äitini ajamaan Lordin ja minut tunnille. Halusin kuitenkin toimia ajoa lukuunottamatta mahdollisimman pitkälti ilman apukäsiä, jotta näkisin, pärjäisinkö kokonaan yksin reissussa. Suurin ongelma on varmasti koppiin laitto, mutta kotona Lordin kanssa on harjoiteltu lähettämällä traileriin menemistä ja se sujui mainiosti myös vieraassa paikassa. 

Lordi suhtautui muihin hevosiin yllättävän rauhallisesti, vaikka onkin ruunattu vasta hiljattain. Maneesiin onneksi päästiin menemään ennen muita hevosia, sillä uusi paikka sai kuitenkin kierrokset jonkun verran nousemaan. Alkukäynnit oli enemmän juoksemista ja poni tuhlasi aika ison osan energiastaan ihmettelyyn. Ensimmäisen tehtävän jälkeen se oli sitten jo niin väsynyt, että siltä meinasi loppua kunto kokonaan kesken.

Tunnin aiheena oli puomeja ja pikkuesteitä, Lordille toki kaikki rakennettiin sen mukaan, että se ei ole koskaan mitään hypännyt. Ei mun karvakasa tosin meinannut tajuta, että esteistä tosiaan olsi mentävä yli, eikä läpi, mutta hyvällä tuurilla aina välillä päästiin jostain yli hajottamatta kaikkea. 

Lordilla ei ole hirveästi vielä ratsastettu ja olen mennyt sillä melko kevyesti tähän asti, joten ensimmäisenä on vuorossa kunnonkohotusta. Tunti ei ollut mitenkään rankka, mutta poni oli kyllä ihan kaikkensa antanut tunnin jälkeen. Toki asiaan vaikutti myös alkutunnin vöyhkääminen, mutta ei siitä pääse yli eikä ympäri, että Lordi on viihtynyt heinäkasan edessä enemmän kuin tarpeeksi.



Tuleva esteponi? Eiku...


Kaikkensa antanut.

Saa nähdä, milloin seuraavan kerran eksyn Lordin kanssa tunnille - sain nimittäin ajettua itselleni sen pikku e:n ja saan nyt ajaa trailerin kanssa. Olen edelleen mennyt sillä melko vähän ja keskittynyt enemmän maastakäsittelyyn kun taas sen sijaan ratsastanut Liisalla aktiivisemmin. Sen tiineys alkaa olla kohta niin pitkällä, että kentällä pyöriminen jää yhä vähäisemmäksi, joten olen nyt koittanut tehdä sen kanssa kaikkea mahdollisimman paljon ratsain. Se onkin kehittynyt varsan vieroituksen jälkeen ja siitä on tullut ihan mukava ratsastaa. Liisasta kuitenkin enemmän ensi postauksessa!

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Lordin ruunaus

Juuri ennen vuoden loppua koitti Lordin ruunauspäivä. Oikeastaan alusta asti suunnittelin, että ruunaus tehtäisiin kotona ja operaatio itsessään sujui oikein hyvin. Ei mitenkään yllättävää, että loppujen lopuksi kaikki ei mennytkään ihan niinkuin strömsössä.

Lordi ennen eläinlääkärin saapumista.
Kotiruunauksen jälkeen turvotusta ehkäisemään suositellaan reilusti liikuntaa. Siihen se toive hyvin sujuneesta ruunauksesta sitten kaatuikin, nimittäin kaksi päivää ruunauksen jälkeen Lordista tuli aivan kolmijalkainen. Se ei halunnut astua oikealla etujalallaan maahan ja könkkäsi sitä todella pahasti. Kuten arvata saattaa, kyseessä oli sunnuntai, oikein mukava päivä kutsua eläinlääkäri. Metsästin koko päivän kipulääkettä, sillä en aluksi saanut alueen yhtään ainutta eläinlääkäriä kiinni, mutta lopulta illalla päivystävä vastasi ja lupasi tulla katsomaan Lordia. Melko kipeä hevonen oli jo siinä vaiheessa, joten oli helpottavaa, kun kipulääkettä vihdoin sai.

Jalan ja mahdollisen jännevammaepäilyn takia Lordi joutui karsinalepoon ja päivisin pieneen sairastarhaan. Ruunaushaavat eivät tykänneet paikoillaan seisomisesta, turposivat pahasti ja tulehtuivat. Siksi kipulääkekuurin lisäksi Lordi sai myös antibioottikuurin ja haavoja tarvitsi huuhdella päivittäin, jotta kaikki mätä valuisi pois. Siitä hevonen ei ihan samaa mieltä ollut, eikä potkivan ja pyörivän ponin jalkojen välin huuhtelu ollut mitenkään kovin helppoa. Haavat alkoivat mennä kiinni, vaikka tulehdus ei ollut vielä ohi, joten eläinlääkkäri tuli avaamaan haavat uudestaan.

Lordin lääkearsenaalin lisäksi söin myös itse antibioottia
samaan aikaan hampaanpoiston takia.
Lopulta ruunaushaavat alkoivat paranemaan kunnolla, mutta Lordi tarvitsi viedä vielä jalan ultraukseen. Onneksi jalastakaan ei lopulta löytynyt mitään jännevammaan viittaavaa, joten poni sai palata takaisin isoon tarhaan Liisan kanssa. Jalka ei ole enää reagoinut mitenkään ja ruunaushaavatkin ovat parantuneet hyvin, joten pikkuhiljaa on voitu palata normaaliin arkeen ja liikuntaan. Loppujen lopuksi 250€ hintaisesta ruunausoperaatiosta sai sen sijaan kaikkine kommervenkkeineen pulittaa 545€. Toki kuluissa on myös jalan hoitamiseen liittyviä maksuja. Uuden vuoden sairasteluista tulee kohta perinne, nimittäin viime vuonna Liisa oli uuden vuoden aikaan ähkyssä ja sitä aiemmin Lordilla murtui leuka...

Pelkän rahanmenon lisäksi ruunauksesta on ollut myös positiivisia vaikutuksia. Olen nyt pariin otteeseen tehnyt maastakäsinharjoituksia Lordin kanssa ja ero on ihan silminnähtävä. Orina sai tehdä oikeasti paljon työtä, että hevosen mielenkiinto pysyisi ihmisessä. Nyt monet aikaisemmin hankalat asiat tuntuvat onnistuvan ihan itsestään, esimerkiksi se, kun pyydän hevosta juoksemaan ympärilläni. Aikaisemmin onnistui tavallisesti ehkä puoli kierrosta käynnissä, mutta nyt ei ole semmoista kertaa ollut, että hevonen lähtisi seikkailemaan jonnekin muualle tilanteesta. Yleensäkin ottaen maastakäsin tekeminen on rauhallisempaa, sujuvampaa ja selvästi hevosen keskittymiskyky on parempi.

Viime kerralla kokeilin pyytää ihan uutta asiaa, nimittäin pystyyn hyppäämistä silloin, kun olen itse selässä. Videolla näkyy ensimmäinen kerta ja Lordi tajusi asian heti. Merkki on hyvin selkeä ja sama kuin maasta - raipan nostaminen ylös ilmaan.


Huomaatteko te eroa Lordin käyttäytymisessä ruunauksen jälkeen?