torstai 31. tammikuuta 2013

Ruokinta ja sen hankaluudet

Ruokinta on hankala asia. Meninkin avaamaan "Ruokinnalla tuloksiin 4" -kirjan. Luulin muka tietäväni edes jotain ruokinnasta, mutta en tainnutkaan sitten tietää. Kulutin sitten melkein koko päivän suunnitellessani hieman Lillalle uutta ruokintasuunnitelmaa ja huomasin kauhukseni mm. nykyisen sinkin saannin olevan aivan kamala. En laskeskellutkaan nykyisestä ruokinnasta kuin pari kohtaa, kunnes tulin tulokseen, että sitä täytyy kyllä muuttaa jonkin verran.

Laskin vain kouraan ja laskemaan. Ensin katsotaan, paljon on energia-, valkuais-, kalsium-, fosfori-, magnesium-, rauta-, kupari-, sinkki-, vitamiini- (A, D, E, B1, B2, B6, B12), seleeni-, ja jodipitoisuus kilogrammassa rehua. Sitten katsot, paljon sitä rehua syötät ja tarpeen mukaan muuntelet litroja kiloiksi ja niin edelleen. Kun olet jotenkin saanut selville kaikki nuo pitoisuudet siinä määrässä sitä tiettyä rehua, jota syötät, siirryt seuraavaan syöttämääsi rehuun. Lopulta lasket yhteen kaikkien rehujen valkuais-, kalsium-jne. pitoisuudet ja vertaat niitä suosituksiin. Vielä voi lopuksi kirjoittaa ylös, paljon esim. valkuainen jää "plussalle tai miinukselle".

Sainpa kalsium-fosfori suhteenkin oikeaksi, kun tarpeeksi kauan mietin eri vaihtoehtoja (kantavalla 1,8-2/1). Aluksi kaikki tuntui aivan liian sekavalta, mutta sain jonkunnäköisen taulukon rakenneltua, jossa on suunnitelma Lillan ruokinnalle nyt 9.-11. tiineyskuukaudelle. Seuraava laskemisruljanssi onkin sitten edessä varsomisen jälkeen. Lisäksi tuli tutustuttua hieman ihan "viimeisten aikojen" ja ensimmäisten päivien ruokintaan varsomisen jälkeen.

A-, D- ja E-vitamiinilisäkuurin hevonen kuitenkin varmaan tulee tarvitsemaan. D-vitamiinia tarvitsee sikiö luiden kasvamiseen ja kovettumiseen. E-vitamiinin puute tammalla taasen saattaa aiheuttaa syntyvälle varsalle vaikeutta seisomaan nousemisessa ja lihasten toimintahäiriöitä. A-vitamiinin puutetta on lähes joka hevosella kevättalvella viimeistään, koska kyseistä vitamiinia saa heinästä ja kuivan heinän karoteenipitoisuus on ilmeisesti reilusti pienempi, kuin tuoreen laidunheinän. Täytyy vielä tutustua vitamiineihin kuitenkin tarkemmin, ennenkuin niitä alkaa hevoselle syöttämään. Kuitenkin kaikki edellämainitut vitamiinit jäi "miinukselle" ruokintasuunnitelmassa, joten vitamiinilisä voisi olla paikallaan.

Oli muuten aika hyvä kirja tuo Ruokinnalla tuloksiin 4. Suosittelen kaikille!


Suunnitelmaa.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Voihan lumimyräkkä

Lunta tulee ja tuulee niin kamalasti. Lillan hoitaja Anu tuli taas hoitamaan Lillaa. Lumimyräkän takia ei oikein innostuttu kumpikaan lähtemään liikuttamaan hevosta ja olin muutenkin aamulla jo käynyt pienellä lenkillä. Liikutuksen sijaan päätettiin sitten puhdistaa varusteita. Olin aamulla pessyt jo parit suojat, harjat ja yhdet suitset, mutta pestiin parit suitset lisää ja laitoin loputkin suojat likoamaan. Samalla kyselin kaikenmaailman varusteiden nimiä. Anu pääsi myös tuntemaan varsan potkut.

Lillastakin näki, ettei se ihan enää loppupäivästä hirveästi nauttinut pihalla olosta, vaikka loimi päällä olikin. Siksi otinkin hevosen pikkaisen normaalia aikaisemmin sisälle, kun sitä näytti haluavan.

Muuten tänään olen ottanut selvää kantavan tamman madotuksesta, josta on monennäköistä suositusta. Luulen kuitenkin nyt valinneeni, miten madotan Lillan. Aion ottaa varman päälle ja madotan Lillan ivermektiinillä kuukautta ennen laskettua aikaa ja varsomispäivänä normaalin madotuksen lisäksi (madotetaan yleensä lantanäytteiden perusteella normaalisti). Ilmeisesti "varsamato" on utareessa matolääkkeiden ulottumissa varsomiseen asti, joten siksi madotus on hyvä tehdä varsomispäivänä. Aion kuitenkin vielä kysyä ainakin eläinlääkäriltä, onko tuo järkevä keino. Miten te olette madottaneet kantavat tammanne?

Lilla pari päivää ennen joulukuista sairastumista. Tätä katselin silloin tamman ollessa kipeä ja toivoin, että saisin vielä joskus katsella tuota pirteää ilmettä ihan muualtakin kuin kuvasta... Onneksi olen saanut.

tiistai 29. tammikuuta 2013

En varmasti, en ikinä, en koskaan

Muistan, muistan sen niin hyvin, kun vielä vähän aikaa sitten sanoin etten ikinä enkä koskaan tule hankkimaan Jin Stirrup -jalustimia, koska ne ovat kalliit. Ja kuinkas ollakkaan löysin itseni eilen tilaamasta juurikin noita kyseisiä jalustimia. Mites tässä näin kävi? Ikinä ei saisi sanoa "ei koskaan".

Täytyy katsoa, miten hyvin näissä kestää väri, kun muissa värillisissä jalustimissani on meinannut kulua väri melkein heti. Ne punaisetkin on jo melkein puoliksi metallin harmaat, kun väri on kulunut, eikä ole ollut kuin vuoden minulla, eikä edes ihan koko ajan käytössä. On kyllä sen verran tyyriit jalustimet ainakin minulle, että saisivat luvan kestää.. Sen vain haluaisin tietää, että mitä ihmettä teen jalustimilla juuri nyt, kun ei hevosella satulaa ole käytetty marraskuun jälkeen kuin pari kertaa. Ilmeisesti ripustan ne seinälle kesään asti...

Ajattelin olla ilkeä ja olla kertomatta, minkä väriset tilasin. Veikkailuja? Pitkään blogin lukijana saattaa osata päätellä, minkä väriset mahdollisesti postista kohta kolahtaisi... Värivalikoiman löydät täältä. Ethän paljasta, jos olet fb-kaveri ja olet lukenut uusimman päivitykseni :D

Asiasta kukkaruukkuun, olen omistanut Lillan puolitoista vuotta ja vasta nyt sain ensimmäistä kertaa kuvia, kun poni piehtaroi. Kovin usein ei piehtaroikkaan, mutta loimi päällä hevonen tuntuu piehtaroivan useammankin kerran päivässä. Ilmeisesti loimi taitaa kutittaa, kun ei saa edes loimea päällensä, kuin sateella.

Ensin mennään maahan..

Ja sitten pyörimään!

Ympäri asti ei vaan ihan kunnolla meinaa päästä tuon mahan kanssa...

Ja sitten noustaan ylös...

Hiiop!

Ja lopuksi tietenkin kokovartaloravistelu.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Piirustuspaja

Sain hirveän piirustusinnon, joten ajattelin hieman esitellä teille piirustuksiani ja piirtää halukkaille lukijoille teidän omista/ hoitohevosista tai vaikka tuttunne pollesta kuvan. Piirustustaitoni eivät ole kummoiset, joten on turha odottaa mitään maailman hienoimpia piirustuksia. Luokittelen piirrustukseni ehkä enemmänkin luokkaan "töherrykset". Elikkä jos tälläisen töherryksen haluat, lukaisethan ensin nämä:

• Varmista ihan ensin olevasi lukija

• Linkitä kuva, josta haluat piirustuksen. Tarkista, että se on laadultaan hyvä ja hevonen erottuu selkeästi, eikä ole pieni piste keskellä.

• Kerro, haluatko taustankin mukaan kuvaan vai et.

• Huomioi, että olen surkea piirtämään ratsastajia, myöskään jotenkin "vinosti" tai edestäpäin kuvatut hevoset eivät kuulu ihan parhaisiin piirustuksiini.

• Otan jonoon kahdeksan kerrallaan, joten maltathan odottaa, jos se on täynnä.

• En ole myöskään piirrä kaikkea viidessä minuutissa, joten huomioi se, ettei piirustus tule välttämättä valmiiksi päivässä.

• Riippuen jaksamisestani joko väritän piirustukset tai jätän mustavalkoiseksi. Kerro, jos välttämättä haluat piirustuksesta värillisen/ värittömän.

Valmiit piirustukset
-Veer a, ei taustaa, malli, valmis
-nea, ei taustaa, malli, valmis

JONO 8/8 En ota jonoon uusia, ennenkuin 4 paikkaa on vapaana!
1. Ida, ei taustaa, malli
2. Maija, tausta, malli
3. Janina, ei taustaa, malli
4. Peppi ja Sanni, malli
5. Veera, ei taustaa, malli
6. Neea Sanni, malli
7. Minka, malli
8. Ei vapaa vielä!

Piirrän näitä niin kauan kuin innostusta riittää. Otan aluksi kuvat valmiista piirustuksista kameralla, mutta myöhemmin voi skannata kuvan, jos kuvan "tilaaja" niin haluaa.





sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kehityksemme esteratsastuksessa

Tein joskus miljoona vuotta sitten postauksen kehistyksestämme kouluratsastuksessa. Sain nyt aikaiseksi väsättyä toisen osan, eli kehityksemme esteratsastuksessa. Jos nyt lähdettäisiin siitä, että me aloitettiin...

...tästä. Lillalla tuntui olevan olemattomat lihakset, eikä se osannut arvioida esteen korkeutta tai ponnistuspaikkaa ja tuokin este päästiin vain hyvällä tuurilla yli.

Meillä oli kuukauden tauko hyppäämisessä, kun jatkettiin taas. Hevonen oli parantunut minimaalisesti, mutta lihaksia ja taitoja ei paljoa kartuteta parissa kuukaudessa.


Videota marraskuulta.

Tammikuussa mentiin estevalmennukseenkin. Hevonen oli parantunut jo huomattavasti elokuusta, mutta opittavaa oli paljon vielä edessä ja on edelleen.

Lilla todellakin tykkää hyppäämisestä ja oli oikein innoissaan aina, kun pääsi pomppimaan. Helmikuun jälkeen hevonen alkoi ottaa suuria harppauksia kehityksessä, kun alettiin hypätä säännöllisesti n. kerran viikossa ihan tunneilla.

Lilla ja vuokraaja huhtikuu 2012.

Hevosen ilme kertoo kyllä sen olevan aika innoissaan - ratsastajan taidoista en kommentoi. Lilla oli jo paljon parempi lihaksitoltaankin ja se tuntui selästä. 

Jaa. Poni alkoi tosissaan kunnolla innostumaan hyppykerroista ja sen huomaa "ylihyppäämisestä", kun Lilla ei tajua säästää voimiaan. 


Poni ja vuokraaja ja turhan iso ilmavara. Tähän suurinpiirtein jäätiin viime kesänä ja täytyy katsoa, milloin pääsee taas jatkamaan. Saa nähdä, miten paljon taidot on ruosteessa, kun kuitenkin nyt on ollut jo puoli vuotta hyppytaukoa. 

lauantai 26. tammikuuta 2013

255pv

Ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia, jotka äänestivät Lillan kuvaa valokuvauskilpailussa, voittohan sieltä napsahti ja teidän ansiotanne se on. Toiseksi tahdon kiittää Rouskutellen!- blogin pitäjää, joka oli valinnut Lillan blogin yhdeksi esiteltäväksi, kun sen olin linkannut joulukalenterin luukkuun (jota en rehellisesti sanoen enää muistanut tehneeni, ennenkuin huomasin esittelyn). Kiitos myös mukavista sanoista, joita blogistani oli kirjoitettu.

No mutta, tänään yksi etappi on taas saavutettu. Nimittäin 255pv. Seuraavana lähdetäänkin tavoittelemaan päiviä 270. Enää muuten jäljellä viisi tälläistä "etappia" (15pv:n välein) ja 82 päivää lasketuun aikaan. Alan huomaamaan samanlaisia oireita, kuin tiineyden alussa, viiden minuutin välein on oltava laskemassa, monta päivää on jäljellä, monta on mennyt ja milloin on mitäkin. Puolivälissä saatoin unohtaa kaikki laskemishömpötykset jopa pariksi päiväksi, mutta nyt laskeskelen ties mitä lukuja vähintään pari kertaa tunnissa. Harjatessa on aina lääpittävä hevosen mahaa, harjaan kyllä samalla, mutta yleensä se menee siihen, että käteni on Lillan mahalla ja kulutan samaa kohtaa hevosen kyljestä sen viisi minuuttia. Muissakin tilanteissa on aina kokeiltava, potkiiko varsa, kun menen ratsastamaan, kun tulen sieltä, kun vien hevosen ulos, kun vien sille heiniä... Mikä pettymys se olisikaan, jos varsa syntyisikin kuolleena. Jaa, aloin taas pelkäämään pahinta.

Eilen käytin Lillan maastakäsin lenkillä ja kun tarkoitus oli hölkätä, Lilla heitti pukkipomput ja meidän "juoksupätkä" olikin sitten sellainen, että hevonen laukkasi puolet matkasta. Älkää pelätkö - omistajan kunto ei ole kummoinen, joten juoksumatka ei ollut mikään viisi tsiljoonaa kilometriä. Tänään kävin kuitenkin hieman pidemmällä lenkillä, kuin yleensä ratsain. Mentiin käyntiä ja hieman ravailtiinkin, kun hevonen näytti siitä pitävän. Ollaan menty edelleen väistöjä ja avotaivutuksia matkalla, niin ei ole ihan puupökkelö kohta.

255pv ja Lillaa kiinnostaa ihan satasella.

255pv

Sitten hiirikammoiset silmät kiinni. Nimittäin tässä yksi ilta, kun olin vienyt hevoselle yöksi lämmintä vettä, jätin tyhjän vesisangon pihalle (ja tajusin taas vaihteeksi, että vesisanko oli pohjasta rikki, vuoti vettä viedessä, liekö jo viides, joka on joulu-tammikuun aikana rikki mennyt...) ja ruokin hevosen ihan normaalisti. Suurinpiirtein kymmenen minuutin kuluttua, kun hevonen oli syönyt, lähdin tallista sisälle ja huomasin tässä tyhjässä vesisangossa jonkin mustan möykyn, joka liikkui. En tiedä, miten ihmeessä hiiri sankoon päässyt oli, mutta siellä se oli.

Tämännäköinen kaveri.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Tamma vaiko ori?

Ennustaminen on aina hauskaa, joten olen jo kaikki löytämäni "testit" jo tehnyt, putkahtaisiko Lillan mahasta se tamma vai ori. Ajattelin teillekkin kertoa näiden testien tulokset. Jos te lukijat tiedätte enemmän tälläisiä "ennustuksia", saa toki kertoa. Mutta tässäpä.

Ori oikealla, tamma vasemmalla
Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos tamman maha on enemmän oikealle, tulee ori ja vasemmalle, niin tamma. Oikeassa kohdunsarvessa varsa kyllä on, mutta mielestäni maha on aika sopusuhtainen.
Tulos: Ehkä ori...?

Vatsa alhaalla, jos ori, sivulla, jos tamma
Enemmän alhaalla mielestäni on ja etenkin lantioon kertynyt.
Tulos: Ori

Jos tamma näyttää kiima tiineyden aikana, ori
Onpa tuo kiimaa näyttänyt, paljonkin. Jos miettii sitä, että ei meinannut silloin nähdä ollenkaan ennen astutusta.
Tulos: Orihan se.

"Lihavalle" syntyy useammin ori, hoikemmalle tamma
Lilla oli kyllä aika hoikka ainakin astutuksen aikaan.
Tulos: Tamma

Joku sormustesti
Tuttu teki Lillalle jonkun sormustestin, muttei suostunut kertomaan millaisen...
Tulos: Kuulemma ehdottomasti ori

Potkii kovasti mahassa, niin tamma, vähemmän, niin ori
Aluksi potki kovastikkin, mutta nyt on vähentänyt ärsyttävän paljon ja potkaisee ehkä kerran aamu/ iltatallin aikaan.
Tulos: Tällä hetkellä ori

Jos "mieli vaihtelee" usein, niin tamma
Lilla on kyllä kieltmättä ihan eri hevonen nyt ja on välillä kiukkinen, välillä niiiin hellyydenkipeä.
Tulos: Tamma

Kun laskee testit yhteen, viiden mukaan ori ja kahden mukaan tamma. Saa nähdä, kumpi sieltä sitten tulee.  83 päivää jäljellä... Haluaisitteko, että joka postauksen perään laitan, monta päivää on laskettuun aikaan, vai onko tuo mielestänne ärsyttävää? :D

torstai 24. tammikuuta 2013

Maha-asukki esittäytyy jälleen.

Lillan ihka uusi hoitaja tuli tänään ensimmäistä kertaa kokeilemaan tammaa. Ensin mentiin pari kierrosta tarhassa, jotta näin, miten sujui. Ihan hyvin, joten lähdettiin tietä pitkin kävelemään lenkki. Matka meni ihan ok:sti, hieman meinasi olla liukas keli (taas vaihteeksi...), mutta pystyssä pysyi poni.

Sain taas pari videota varsan potkimisesta mahasta, tällä kertaa hieman parempilaatuisen, koska video on otettu ulona valoisalla, eikä hämärässä tallissa. En tiedä, kiinnostaako teitä, mutta laitoin taas videon siitä. Kuinka monta potkua bongaatte? Videon ottopäivänä laskettuun aikaan 85 päivää, tänään 84. Hui.



Ihmeellisyyksien ihmeellisyys - katulamput syttyi.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Tylsiä tarhakuvia

Tänään oli kiva auringonpaiste, joten minä päätin kiikuttaa kameran ulkoilulle. Hyvä kuvista ei tullut, mutta tulipahan kuvia sentäs. Lilla ei edes yrittänyt esittää kuvauksellista - se vain möllötti tai söi. Pikemminkin sitä ärsytti ympärillä hipsivä ihminen kameran kanssa.

Kenkien poisotto oli muuten ihan hyvä ratkaisu, välillä meinaa todella liukkaissa kohdissa takajalat luisua, mutta reilusti vähemmän, kuin kengillä. Kenkien kanssa meinattiin olla aina nenällään, mutta nyt ei olla kertaakaan vielä meinattu mennä nurin. Sen minkä olen myös huomannut, kuuluu paljon kovempi narskunta nyt ilman kenkiä. Tarpeellinen tieto oli.

Taitaa olla niin, että Lillalle on löytynyt oma hoitaja. Enhän periaatteessa enää sellaista tarvitsisi, mutta onhan se kiva, että joku käy välillä hevosta hoitelemassa ja pikkaisen liikuttamassa seurassani. Huomenna olisi tämän hoitajaehdokkaan tarkoitus tulla käymään, voi olla, että saatte siitä sitten juttua ja kuvia, jos vaan saan kyseiseltä henkilöltä luvan.

No mutta, nyt niihin tylsääkin tylsempiin tarhassa möllötyskuviin.

Pulla möllöttää.

Pulla yrittää vihjailla "onko pakko?"

Pulla möllöttää 2

Pulla näki jotain.

Pulla syö.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Lilla ei tahdo

Muutama kuva on jäänyt mieleen kunnolla koskien Lillan mielentilaa "en tahdo, häivy siitä". Lillalla on joskus päiviä (itseasiassa aika usein), kun sitä ei yhtään kiinnostaisi poseerata kameralle ja näyttää sen kyllä. Ja silloin kuvista tulee seuraavanlaisia.

"Onks pakko...?"

"Häipyisitkö siitä"

"Aina joku kuvaamassa..."

"Usko jo, mua ei kiinnosta"
 
"Huoh, aina vaan pitäs olla niiiiin ilonen...."

maanantai 21. tammikuuta 2013

Kenkien poisotto-operaatio

Tänään tuli kulutettua miljoona vuotta kenkien poisottoon, mutta sainpas sentään pois. Hyvä minä.

Lillahan on matala (146cm), joten oli ihan kiva etujaloista ottaa, kun ei meinannut saada sitä hevosen jalkaa omien jalkojen väliin. Lilla on myös tunnettu hirveästä nojaamisesta takajaloilla, joten kyllä siinä meinas viimein jalkoja vähän tutisuttaa, kun hevonen nojaa ihan hirmuisesti ja yrität siinä samalla kenkiä irti saada. Selityksiä selityksiä...

Lilla oli onneksi kärsivällinen, vaikka kenkien poisotossa kesti vähintään yhtä kauan, kuin normaalilla kengittäjällä koko kengittämisessä. Äidin piti kuvata, muttei kuvannutkaan, joten laitoin itse kameran pyörimään ja tein pienen videokoosteen.

Älkäähän ottako sitten videon tekstejä ihan tosissanne, ainakaan kaikkia. Videossa näkyy vain murto-osa kahden jalan kengän poisotosta ja voin kertoa, että videoista on leikattu varmaan ainakin 99% pois. Se osa sisälsi mm. säätämistä kotkausten kanssa (jos vaikka niin sanottaisiin, että meinasin alussa "avata" kotkauksia väärään suuntaan) ja loppu siitä onkin oikeastaan vain pihtien kanssa kengän löysyttämisen ja naulojen poisoton yrittämistä.


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Pakkanen...

Muutama päivä on ollut pakkasta aika paljonkin, onneksi hieman lauhtumassa on ollut nyt. Kylmä on ollut, sen voin sanoa. Olen tehnyt huomion, että hevosen kavioihin meinaa kertyä tieroja, vaikka olisi minkälainen keli. Aina kun hevonen liukastuu, tottakai jalassa oleva tiera vain muuttuu liukkaammaksi ja pinta oli lopulta melkein kuin jäätä. Plus vielä aurattu tienreuna, joka on kyllä liukas tierojen kanssa. Ja kun hakkaat tierat pois, ne tulevat takaisin. Siksi alkaa mennä hermot niihin, kun ollaan hevosen kanssa kohta nenällään. Viime kengityksesssä tarkoitu oli tilsakumit laitattaa, mutta niitä ei ollut silloin vielä kengittäjällä.

Lilla on kengitetty joulukuun alussa, joten kohtapuoliinhan on kengitettävä uudestaan. Tässä kun olen miettinyt, en näe järkeä pitää hevosella enää kohta kenkiä, kun kuitenkin tulee liikkumaan vain käynnissä huhtikuuhun asti ja riippuen tietenkin, milloin varsa syntyy ja kuinka nopeasti varsomisen jälkeen pääsee taas liikuttamaan reippaammin. Lillahan oli kengätön silloin kuin meille tuli, eikä ollut ilmeisesti koskaan ollutkaan kengässä. Luulen siis, että kaviot tulevat hyvin kestämään kengättömyyden kevään ajan, toki jos kavio lähtee kovasti kulumaan niin poni laitetaan takaisin kenkään. Se, kuka tulee kengät ottamaan pois, olen luultavasti minä. Itse en kuitenkaan vuolemaan lähde, sen saa tehdä joku muu, etten pääse pilaamaan kavioita, saattaisi nimittäin helposti niin käydä, kun kyseessä olen minä. Koulussa ehdin jo pikkaisen tutustuakkin ja kokeilla kengän pois ottoa/ takaisin laittoa, ennenkuin lopetin. Haluaisitteko kuvamateriaalia tästä niinkin jännittävästä tilaisuudesta kuin kenkien poisotto...? Ei siinä varmaan paljon katseltavaa ole, mutta jos haluatte, voin laittaa kuvia siitä. Huomenna nuo kengät olisi tarkoitus pois saada, kun sain välineitäkin lainaan.

Minun piti laittaa uudempia kuvia, mutta kone väitti, ettei löydä muistikorttiani, niin saatte tyytyä tälläiseen vanhempaan otokseen.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Valokuvauskilpailun finaalissa

Tölttiä ja pukkilaukkaa- blogi oli valinnut erään Lillan kuvista kymmenen parhaan joukkoon valokuvauskilpailuissa. Aiheena oli "Hassuin heppakuvasi". Menkäähän toki vilkaisemaan parhaimmistoa ja äänestämään, toki olisin iloinen, jos ääni sattuisi tulemaan vaikka sille meidän kuvalle ;)

Valokuvauskilpailun finaalipostaukseen pääset klikkaamalla tästä.

Lillan finaalikuva.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Virtaisa poni ja juoksupyrähdyksiä

Jaa-a. Pakkanen kiristyminen on tehnyt ponista entistäkin pirteämmän tapauksen. Kävin Lillaa taluttelemassa hetken aikaa, mutta hevonen oli sitä mieltä, että se juoksee, eikä kävele. Talutusreissun jälkeen, kun vein hevosen takaisin tarhaan, se päätti pistää ranttaliksi ja veteli tarhassaan ihan innolla päästä päähän. Kyllä tuostakin paksukaisesta näköjään vielä vauhtia löytyy, hieman jopa huolettavan paljon.

Pakonomaisesti oli sitten taas lääpittävä Lillan mahaa iltatallissa puoli päivää, mitä jos jotain olisi käynyt. Hereillä maha-asukki kuitenkin näytti olevan ja jonkin verran liikuskeli mahassa. Eihän varsa mistään juoksemisesta kuole, villinä ollessaan hevonen juoksee harva se päivä ties mitä petoja pakoon ihan viimeisimmilläänkin, mutta itse nyt pelkään pienemmästäkin "muutoksesta" kaikista pahinta vaihtoehtoa. En ehkä stressaisi niin paljon, jos Lilla ei olisi sairastunut joulukuussa, mutta nyt stressaan kaksinkertaisesti entiseen verrattuna.

Tänään on muuten se päivä, kun Lillan laskettuun aikaan on tasan 90 päivää eli kolme kuukautta. Tiineyspäiviä on tähän mennessä 247. En pysy nahoissani enää, pelottaa ja jännittää yhtäaikaa. Ei uskalla toivoa mitään, koska pelkää, että käy vielä huonosti ja samaan aikaan jännittää, sujuuko kaikki hyvin.


Näin ohitetaan kuusi.



Ihan pöllö poni.


Juoksupyrähdyksen jälkeen kelpasi haukotella

torstai 17. tammikuuta 2013

Kehityksemme kouluratsastuksessa

Kehittelen mielessäni kaikkia erikouspostauksia ja nyt ajattelin tehdä kaksiosaisen "sarjan" kehityksestämme koulu- ja esteratsastuksessa. Vuosi 2012 ja Yhteinen alkumme- postauksissa oli hieman kehityksestämme, mutta ihan kokonaista postausta sille en ole vielä uhrannut.

Ensinnäkin. Ihan tajuttomasti emme nyt ole edistyneet, mutta sitä ei voi odottaakkaan minulta, sillä en kuitenkaan ole ratsastanut kuin sen yhdeksän vuotta ja Lilla oli se ensimmäinen hevonen, joka ei osannut juurikaan mitään hirveän ihmeellistä minulle tullessani. Tarkoitushan ei ollut ostaa osaamatonta hevosta, vaan opetusmestari, mutta mites kävikään.

  Tässä olen omistanut Lillan jo muutaman kuukauden, mutta oikeastaan kehityksemme on vasta lähtenyt käyntiin. Harjoiteltiin tässä vaiheessa oikeastaan vasta laukannostoja. Ei ollut vielä ihan niin hirveästi väliä, kumpi laukka nousi, kunhan nousi. 

Menomme oli suurimmaksi osaksi tälläista. Kaunista, eikö...?


Ensimmäinen video kouluratsastuksesta.

Harjoiteltiin, harjoiteltiin ja harjoiteltiin. Meno oli ulkopuolisen mielestä varmaan aivan kamalaa, mutta itse olin tyytyväinen, sillä helmikuussa hevosella oli jo alkanut kehittyä tasapaino paremmaksi ja oli muutenkin huomattavasti helpompi ratsastaa.

 Hetkittäisiä onnistumisia sinnepäin alkoi tulla, mutta edelleen se 99.9% tunnista mentiin ei sinne päinkään.


Tämä ei ole kokonaan ratsastusvideo, mutta tästä näkee suunnilleen, missä oltiin menossa huhtikuussa.

Laukassa aloimme jopa onnistua voltin taikka pääty-ympyrän ratsastamisessa. Niin tyhmältä kuin se kuulostaa, mutta se oli mielestäni jo saavutus. Hevonen ei enää räpeltänyt ihmelaukkaa, jos meni pääty-ympyrän, vaan laukka oli kehittynyt sen verran, että päästiin se ihan kohtuullisesti jo ratsastettua.

Opeteltiin... Hevonen alkoi tuntua paremmalta ja paremmalta käsissä.

Laukka alkoi sujua pikkuhiljaa jo ihan hyvin.


Käväistiin koulukisoissa ihan kokemusta hakemassa. Rataa HeB jokin kenttäratsastusohjelma, prosentteja 55.

 Kesä meni enemmänkin koulua ratsastaessa, sillä esteitä vähennettiin reilusti jo siinä vaiheessa tiineyttä. Hevonen alkoikin kehittyä hurjasti kesällä.

Laukka edistyi edelleen. Oikeassa laukassa hevonen meinasi puskea ulospäin, mutta tämäkin korjaantui ajan kanssa.



Uusin kouluratsastusvideo. Näin jälkeenpäin katsottuna hevonen näyttää joissain kohdissa ihan järkyttävän etupainoiselta tai sitten silmissäni on vikaa.

Tähän asti päästiin ja jatketaan tästä kesällä sitten pikkuhiljaa jatkamaan. Toisaalta ei malttaisi enää odottaa, että pääsee taas kunnolla ratsastamaan