Vuosi 2014

Vuotena 2014 olen kirjoittanut teille kokonaiset 209 postausta ja vierailijoita blogissa kävi noin 350 000. Viime vuosi keräsikin kävijöitä enemmän kuin edellisenä kahtena vuotena yhteensä. Lukijoita tuli lisää suurinpiirtein kolmesataa ja nyt teitä on jo 1119 kappaletta!

VUODEN MIELEENPAINUVIMMAT
♠ Lordin syntymä 20.5
♠ Lahjan ajo-opetus
♠ Alkukesän ihanuus lämpimine päivineen
♠ Varsojen temppukoulu; istumaan oppiminen

LISTAN POHJALLA
♠ Muutto, josta ei tullutkaan loppujen lopuksi hauskaa
♠ Lillan myynti

Tämän vuoden viimeiset päivät ovat käsillä ja vuosi on ollut tapahtumarikas kokonaisuudessaan. On tapahtunut paljon positiivisia kuin negatiivisiakin asioita. Alkuvuodesta meiltä löytyi vielä Lahjan kaverina ollut hoitovarsa, ehkä muistatte Lolan?

Toukokuussa syntyi Lordi, jota myös noin 300 lukijaa seurasi suorana lähetyksenä. Lähetystä on moni katsonut myös jälkeenpäin bambuserista. Silloin minulla oli vielä Lillakin, joka pääsi pikkuhiljaa takaisin liikkumaan varsomisen jälkeen enemmän. Kesällä hevosten kanssa tuli paljon vietettyä aikaa pihassa ja käytyä uimassa omassa rannassa.

Syksyä kohden kävi vähän miten kävi ja alkoi alamäki, joka sitkeästi koittaa jatkua vieläkin. Olen aina ollut ihminen, jonka elämä on hevoset ja kaikista eniten rakastan nyhrätä niiden kanssa ihan omassa rauhassa joka päivä omassa pihassa. Kaikenlainen järjestely ja nikkarointi oman mielen mukaan - jos siihen liittyy hevoset - on aina ollut mieleeni ja kun hevoset muuttivat hoitotalliin, tiesi se sen loppua.

Viimeisiä kuvia, kun hevoset olivat kotona.

Lopulta päädyin myymään Lillan. Se oli ehkä elämäni raskaimpia päätöksiä ja vaihtoehtoja punnittiin monesti suuntaan ja toiseen. Siinä tilanteessa se kuitenkin alkoi tuntua parhaimmalta ratkaisulta ja kolmen vuoden jälkeen tiemme Lillan kanssa erosivat marraskuussa.

Tulevaisuus on täysin avoin. Minulla on suunnitelmia, haaveita ja toiveita sen suhteen, mutta aika näyttää, missä mennään ensi vuoden lopussa. Tänä vuonna loppuvuoden raadollisuus meinasi pilata alkuvuoden ihanuuden ja toivon ensi vuonna käyvän toisinpäin.

Ensi vuoden toiveena olisi saada hevoset jälleen omaan pihaan omaan hoitoon. Pidän siitä vastuusta, joita hevosen omistamisesta tulee. Vasta silloin, kun ne hoitaa kokonaan itse, voin sanoa, että tunnen omistavani hevosen. Sitä paikkaa nyt vain ei ole, enkä minä mitään muuta yhtä kovasti toivo, kuin sen löytymistä.

Luukku 24: Jouluaatto

Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille!

Luukku 23: Joulukuvausten kootut

Operaatio joulukuvaus on alkamassa.

Oisko toistepäin kuitenkin parempi...?

Tilanne nimeltä asennon vaihto.

Lahja, ei näin...

Lahja kysyy, että oliko mulla niitä herkkuja.

Lahja ei jaksanutkaan istua.

"Irvistä!" ja niin Lahja irvistää,

Huomenna luvassa niitä oikeita joulukuvia!

Luukku 22: Kuolaimet, kuolaimettomat vai varusteettomuus?

Kun kysytään kuolaimilla vai ilman, on minun aika hankala vastata siihen. Olen ratsastanut aika paljon sekä ilman, että kuolainten kanssa.

Ylipäätään suitsilla, oli ne millaiset tahansa, on tarkoitus auttaa hallitsemaan hevosta. Ratsastus perustuu paineeseen. Paine -> hevonen tekee oikein -> paine pois. Kuolaimellisilla suitsilla ohjista vetämällä paine kohdistuu hevosen suuhun ja kuolaimista riippuen myös muualle pään alueelle. Kuolaimettomilla paine kohdistuu usein turvan päälle ja niskaan.

Paine ei tarkoita aina kipua. Liian kova paine kuitenkin aiheuttaa sitä ja kivun raja on hevosilla yksilöllinen. Oli hevosilla sitten kuolain suussa tai kuolaimettomat suitset päässä, on molemmilla mahdollista aiheuttaa kipua hevoselle. Molemmilla voi myös ratsastaa tai ajaa aiheuttamatta sitä.

Entä sitten kun varusteita ei ole päässä lainkaan? Silloinkin joutuu käyttämään painetta ratsastaessa. Jotta saa hevosen pysähtymään, joutuu vatsalihaksillaan pidättämään hevosta istunnan avulla. Kääntyessä hevosta ohjataan painon ja pohkeiden avulla. Myös silloin liian kovalla paineella voi aiheuttaa hevoselle kipua. Potkimalla hevosta se ei varmastikkaan tunnu siitä kivalta.

Riimulla.

Ehkä tajuatte mitä haen takaa? Oli väline mikä tahansa tai ei mikään, olisi hevosta pystyttävä ratsastamaan (tai ajamaan) ilman, että sille tarvitsee aiheuttaa liian kovaa painetta tai turhaa kipua. Suitsilla tuskin on niin paljon merkitystä, kuin omalla tyylillä ratsastaa.

Lahjan kanssa olen mennyt tähän mennessä (ajaen) vain kuolaimilla. Lordin kanssa aloitetaan varmasti ihan samalla tavalla, enkä näe siinä mitään pahaa. Kuitenkin varusteetta ratsastaminen ja hevosen, sekä ihmisen välillä vallitseva yhteistyön tunne sillä hetkellä on niin hieno, että aion totuttaa molemmat hevoset myös suitsitta menemiseen. Varusteetta ratsastaminen on tuonut ainakin minulle paljon ahaa-elämyksiä myös suitsilla ratsastaessa. Kun painottaa oman ratsastuksensa istunnan puolelle, on hevosen kanssa työskenteleminen silloin myös suitsien kanssa mielestäni paljon mielenkiintoisempaa. Huomaa, että niitä ohjia tarvitsee käyttää yhä vähemmän ja vähemmän. Siihen minä haluan pyrkiä enemmän, kuin joidenkin yksittäisten suitsien suosimiseen.

Mitä mieltä te olette?

Luukku 21: Hevosten joululahjat

Hevosille on jo paketti saapunut postista ja sieltä paljastui niille muutama uusi varuste. Ne tulevat kaikki varmasti tarpeeseen ja tässä postauksessa saattekin kuulla, mitä kaikkea paketista paljastui.

Ensimmäisenä Kieffer Perseus -suitset. Tilasin ne koossa cob, joka ei tällä kertaa ollut järin suuri koko. Suitset istuivat kuitenkin mainiosti Lahjan päähän ja mikäli Lordi näihin kasvaa joskus isoksi, saa Lahja luultavasti nämä ja Lordi sitten micklemit, joissa kyllä säätövaraa löytyy. Lordille nämä kuitenkin ostin, tosin sen pää on himpun verran pieni vielä näihin. Kun kuolaimiin totutus koittaa, toivon Lordin ehtineen jo vähän kasvattaa päätään isommaksi.

Nämä ovat toiset vähän arvokkaammat pääkapistukset, joihin minä olen päässyt tutustumaan. Micklemien sijaan yllätyin todella nahan laadusta, se oli joustavaa, laadukkaan oloista ja kestävän tuntuista. Yleensä uudet suitset tuntuvat vähän koppuralle, mutta nämä olivat yllättävänkin pehmeät. Turpahihnan paksuuden vuoksi siinä kuitenkin varmasti kestää muutaman käyttökerran ajan, ennenkuin se muotoituu hyvin turvan ympärille. Tässä mallissa on anatomisesti muotoiltu niskaosa ja turpahihna ja tykkäänkin todella paljon suitsien mallista. Ainut miinus, että tilasin mustat suitset mustalla toppauksella ja näissä oli ruskea toppaus. Sitä ei kuitenkaan paljoa alta näy, joten sinänsä sillä ei ole väliä.

Huomasitte varmaan varustepostauksessa Lordin riimun jo olevan aika kulahtanut. Eskadronin riimuja minulla ei ole ollutkaan ja Lordi sai omansa tämän värisenä (Eskadron Collection riimu Capri), omiin varusteisiinsa sopivana siis. Mukaan tuli myös riimunaru, joka sointuu riimun väreihin. Tämäkin on kokoa cob, mutta päästä se ei silti tipu ja ajan kuluessa sopii varmasti nopeasti oikein hyvinkin jo ponin päähän.

Lahja taasen sai tyttömäisessä värissä oman Eskadron Nici riimunsa. Ehdin juuri sopivasti viime hetkillä tilaamaan vanhasta mallistosta tämän riimun, sillä se uudistettiin kokonaan ihan hiljattain. Lahjalta löytyvä Eskadronin fleeceloimi on samaa sarjaa ja sointuu riimuun loistavasti. Settiin kuului mukaan myös riimunaru samassa värissä.

Lordin harjakassi oli ihan liian pieni ja pohjastakin näkyi jo läpi. Eskadronia voin ylistää kaikessa ja myös harjakassit ovat olleet todella kestävää tekoa. Ei tarvinnut kauaa miettiä, minkälaisen hankkii vanhan tilalle. Kassi kuuluu Lordin uuden riimun kanssa sopivasti samaan sarjaan, tilaa on ja pikkutaskuja löytyy sopivasti.

Tilasin myös pari huopaa, Eskadron NXG Bicross Pink ja Eskadron NXG Brush Pink. Aluksi olin kaavaillut vähän toisenlaisia huopia, mutta ne olivatkin loppu, joten valitsin nämä. Nämähän on ihan Lahjan värissä ja pääsevät jo ensi vuoden puolella varmasti käyttöön, mikäli satulaan totutuksen rohkenen joskus aloittaa. Selkään ei kuitenkaan kivuta ainakaan ennen, kuin Lahja on kolme vuotta. Huovat ovat koulumallisia, joita minulla onkin jo muutenkin todella vähän. Aion kuitenkin hankkia joskus Lahjan ensisatulaksi nimenomaan koulusatulan, sillä tykkään niistä itse eniten ja esteisiin on niin valovuosi aikaa, ettei estesatulaa kannata edes harkita, ennenkuin ehkä viisivuotiaalle Lahjalle, jos silloinkaan. Yleissatuloista en itse edes pidä.

Suunnitelmissa oli myöskin ostaa molemmille vielä yhdet fleeceloimet lisää, mutta nekin olivat loppu, joten tyydyin valitsemaan lopulta Eskadronin jersey loimen. Tämä nyt päätyy aluksi ainakin Lahjan käyttöön, sillä se tarvitsee kuivatusloimia eniten ja Lordi onkin tähän vielä liian pieni. Tykkäsin loimen materiaalista ja odotan mielenkiinnolla, miten hyvin tämä oikeasti toimii käytössä.

Hepoille on varmaan ihan se ja sama tavaralahjat, joten oikeana joululahjanaan ne saavat varmasti paljon porkkanoita ja leipää. Kolme päivää aattoon!

Luukku 20: Lahjan varusteet

Lahjan omat varusteet pääsevät esittelyyn tässä postauksessa. Kummallekkin hepalle on kuitenkin tulossa hieman täydennystä näin joulun aikaan varusteisiin, mutta niistä saatte kuulla lisää vasta vähän myöhemmin.

Lahjan karsinanovessa on pari riimua, sekä eskadronin fleeceloimi. Normaalisti tässä olisi vielä ohutvuorinen ruskea loimi, mutta se oli kuvaushetkellä karsinan omaavalla päällä.

Ovesta löytyy Kingslandin jo pari vuotta vanhan riimu, joka on nykyään aikalailla varariimuna. Vähän aikaa sitten hankittu CH:n nahkariimu on Lahjan käytössä tällä hetkellä ja sen kanssa mukana on pörröinen riimunaru.

Suojia Lahjalta löytyy tämän verran. Ajossa sillä käytetään etujaloissa Eskadronin flexisoft memoja, jotka ovat osoittautuneet tosi hyviksi suojiksi. Takajaloissa sillä on Eskadronin pitkät hivutussuojat ja jahka ratsuhommiin päästään, tulevat luultavasti kuvissa näkyvät takajalkojen jännesuojat käyttöön hivutussuojien tilalle.

Valjassetti on aika uusi ja siihen kuuluu pikalukkotekkeli, mahavyö, häntä- ja potkuremmi, sekä nahkainen y-rintaremmi. Silapehmusteita löytyy musta ja pinkki, tässä kuvassa pinkki paikoillaan.

 Lahjalla on vain yhdet suitset tällä hetkellä. Ne ovat Micklem competitionit ja niissä on käytössä tavallinen kolmipalakuolain. Takana näkyvät myös Lahjan kärryt, mustat hyväkuntoiset koppakärryt.

Loimivarastoa on toki enemmänkin kuin karsinan ovessa. Lahjalla on fleeceloimen lisäksi harmaaruutuinen Showmasterin villaloii kuivatukseen. Myös ruskea villavilti on tarkoitettu siihen käyttöön. Mustan selkäloimen voitin kirjoituskilpailusta ja sillä on ilmeisesti jokin lämpöä takaisin heijastava vaikutus. Tummanlila vuoreton sadeloimi ei oikeasti pidä edes vettä ja Bucasin 300g toppaloimi on vasta tosi kylmille ja huonoille keleille tarkoitettu.

Lahjan harjakassi on Eskadronin ja sisältää kaikkea lilaa. Lisäksi kassista pilkistää jouhien selvitysaine. Olen tykännyt tosi paljon tästä kassista, se on kestänyt todella hyvin käyttöä ja on myös tilava. Siksi Lordille onkin tulossa samanlainen omassa värissään.