maanantai 24. helmikuuta 2014

Taas valkeaa nelijalkaista

Vähän lisää jälleen koirajuttuja. Hevosihmiset varmaan kohta vähintäänkin lopettaa blogini lukemisen, jos koirajutut ei kiinnosta, mutta omista eläimistä tänne on tarkoitus kirjoittaa ja tämä nelijalkainen valkea otus kuitenkin tällä hetkellä vie eniten aikaa päivästä. Sisäsiistiksi opettaminen, ruokailu neljästi päivään, perusasioiden opettelua (istu, maahan, paikka jne.).

Lyyli sai kuluneen lyhyen hihnansa tilalle uuden hienon hihnan ja kaveriksi sille hurtan pannan yhteensopivassa värissä tietenkin. Ällöpinkkinä, mutta menkööt. Omat kynsisakset ja tulevaisuudeen tarpeeseen karsta tuli myös hankittua. Niin ja onhan Lyyli saanut leluvarastoonsa purulelun ja vetoköyden. Puukapulat taitaa olla kuitenkin se paras juttu... Ja kun aina voi hakea uuden ja jälleen uuden puukopasta! Tuloksena päivän jälkeen kaksikymmentä puukalikkaa lattialla.




Lyylin kippo ja toisen päiväannoksen ruokaa: riisiä, koiran jauhelihaa, keitettyä porkkanaa, raejuustoa ja papuja

Lillan maha jatkaa laajentumistaan ja elää omaa elämäänsä. Alkaa tuntua potkut jo selästä käsin, mutta eihän siihen laskettuunkaan ole enää kuin reilu pari kuukautta... Tai sanotaanko, että melkein kolme kuukautta. Jännittävää odotella, millainen kaviollinen eläin mahassa on.

8kk1vko


"Ni hei saiks täältä aina niitä herkkuja...?"

lauantai 22. helmikuuta 2014

Lolan ajokoulua ja pentukuulumisia

Muutaman päivän aikana on Lyyli tuntunut kasvavan paljonkin. Se sai tänään uuden lelun ja innostuikin vähän aikaa leikkimään sillä. Pentu on ollut välillä pieniä hetkiä sisällä yksin, eikä ihme ole ole vielä mitään tuhoutunut, vaikka ikävä on varmasti vähän ollutkin. Tänään käytiin kuitenkin kaupassa keskustassa, joten Lyyli pääsi mukaan. Keskustassa käytiin myös ulkona, jotta näkee pentu vähän muutakin elämää kuin korvessa ne samat naamat, eläimet, esineet ja asiat.



Lola kävi eilen katsomassa kärryjä vähän lähempää ja tänään tutustuttiin niihin jo aika perusteellisesti. Ohjasajo on alkanut nyt sujua niin hyvin ja kun Sonja on nyt meillä, eli saa varmasti mukaan kaverin auttamaan, mikäs siinä, kärryt perään vaan. Käveltiin puoli kiekkaa kärryjen vieressä ja puoli kiekkaa kärryt perässä. Kärryjä ei sidottu ihan täysin kunnolla, jotta jos joku kohtaus tulisi, lähtisi ne jossain vaiheessa irtikkin, eikä roikkuisi vauhkoontuneen hevosen perässä, joka ei tasan pysähdy, ennenkuin aiheuttaja on saatu eliminoitua. Siksi tuo rintaremmikin roikkuu hassusti hevosen edessä.

Ihan hyvinhän se meni, Lola käveli ihan rauhassa kärryt perässä sen puoli kierrosta. Se riittää oikein hyvin ensimmäiseksi kerraksi. Jälkeenpäin muistettiin, että ne pumpulit ja korvahuppu korviin oli vielä aidan päällä odottamassa, mutta menihän tuo noinkin.




torstai 20. helmikuuta 2014

Kuvia päivästä

Lilla sai liikutuksensa jälleen tänään kuolaimettomissa merkeissä. Intoa tuntui riittävän liikuttamiseen kovastikkin jälleen. Pyörittiin kentällä tänäänkin, on tullut mentyä nyt paljon maastossa kun yksin on ratsastellut ja kenttä ei ole parhaimmassa kunnossa, mutta kaverin kanssa toinen joutuisi kävelemään matkan.

Koiran kanssa on mennyt hyvin, se on oppinut jo aika hyvin istumaan ja odottamaan ruokaansa, kuten Thelmakin tekee. Ole hyvä sanasta saa mennä syömään. Pihalla ollaan käyty ahkerasti ja ensimmäisen kerran Lyyli on herättänyt jo seitsemän aikoihin tai ennen. Alla onkin iso liuta kuvia tältä päivältä, katselkaahan niitä!














keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Lillan liikutuskuvia

Lillasta kunnon kuulumisten kertomisesta kera kuvien alkaakin olla jo aikaa. Se voi tällä hetkellä oikein paksusti, onhan varsa alkanut kasvaa hurjaa vauhtia mahassa. Yhä enemmän Lilla vaan viettää aikaansa tarhan nurkassa, kun muut syövät. Alkaa tuntua varmasti ahtaalta olo pikkuhiljaa, mutta onhan tässä kolmatta kuukautta vielä aikaa levitä. Heinäkään ei enää oikeasti uppoa samaa vauhtia enää. Juuri sen takia Lilla mököttääkin paljon nurkassaan, kun pitää taukoja syömisestä. 

Lilla on ollut tässä tiineydessä paljon reippaampi liikkumaan, joten kaikkia askellajeja on edelleen menty, vaikkakin ei enää niin rankasti. Usein mennään kaulanarulla tai ilman kevyesti maastossa tai kentällä, kuten tänäänkin. Sonja on tullut meille nyt käymään, joten hänkin pääsi kaulanarun kera selkään.





Varsojen kanssa käytiin pienellä ohjasajolenkillä. Lola meni jo todella hyvin verrattuna alkuun, kääntyi sinne minne piti ja liikkui sitä vauhtia kun pyysi. Lahjan ulkonäkö on jälleen erittäin edustava, koittakaa kestää. Se makaa pitkin pituuttaan vuorollaan hangessa



tiistai 18. helmikuuta 2014

Täysin pentumainen postaus

Tällä kertaa en kirjoita sanaakaan hevosista, vaan tästä turjakkeesta, joka nyt vie päivästä suurimman osan ajasta. Nyt kun päivän rytmi on vielä vähän sekaisin uuden asukin seurauksesta, postauksia tulee varmastikkin eniten juuri tästä pääsyyllisestä. Kun taas tottuu uuteen päivärytmiin ja siihen, että meillä todellakin asuu toinenkin koira, joka on vielä minun (ennenhän en huolehtinut Thelmasta mitenkään, mutta tämä Lyyli on kokonaan omassa hoidossani ja kyllä, hoidan sen oikein mielelläni!) ja saa kaiken mahdollisen uudesta tulokkaasta kirjoitettua blogiin, pääsee blogin alkuperäinen päätähti ja hänen seuralaisensa taas lukijoiden viihdytettäväksi.

Tänään alkoi tuntua siltä, että Lyllerölle on aivan varmasti opetettu istuminen jo kasvatuskodissa. Se osaa sen niin hyvin, ettei mikään muu ole mahdollista. Tänään opeteltiin pikkaisen myös maahanmenoa, jonka osasi pentu senkin tehdä muutamaan kertaan puoliksi vahingossa. Kauppaan oli myös mentävä ja päädyttiin ottamaan pentu mukaan, koska asioilla kuitenkin menisi aikaa ja pienelle pennulle voisi olla ikävää olla niin kauan yksin pääsemättä pihalle asioilleen. Yksinoloon totutellaan tietenkin myös, mutta varmasti aluksi vähän lyhyemmissä pätkissä. Käytiin keskustassa kerran pihalla, kaupassakäynnin ajan tuo taisi nukkua kiltisti autossa. Sinne se ainakin autoon jäi nukkumaan ja oli nukkumassa, kun takaisin tultiin.

Jottei nyt vahingossakaan pääse päivä tulemaan tylsäksi, päästiin illemmalla vielä pesuunkin. Olihan se vähän inhottavaa, mutta Lyyli oli oikein kiltisti pesun ajan. Nyt on vauvalla ollut tapahtumarikas päivä, josta nähdä yöllä unia!






maanantai 17. helmikuuta 2014

Lillan tiineys 8kk + pentukuvia

Lillaa vain murjotuttaa ja tämän päivän kuvat olivatkin sitten mökötyskuvia. Mutta älkää huoliko, alla on taatusti piristävämpiä pentukuvia luvassa! Aloitetaan nyt kuitenkin Lillasta, kuvauksen syy oli kahdeksan kuukauden tiineysetappi. Enää kolme kuukautta jäljellä, itseasiassa jo alle, mikäli Lilla varsoo suunnilleen samoilla vuorokausilla, kuin Lahjan (328). Nythän on mennyt 240 vuorokautta.


Nyt sitten lopetatte selaamisen, jos pentukuume uhkaa iskeä. Alla kuvia jättikorvasta tältä päivältä. Ekan kerran pihalla käytiin jo ennen seitsemää ja siellä onkin sitten ravattu aina syömisen, nukkumisen ja leikkien jälkeen. Sisälle vahinkoja ei ole sattunutkaan kuin kerran eilen illalla ja sekin tähdättynä keskelle sanomalehteä, ei siis matolle tai lattialle! Hyvin on mennyt, ikävöity ei olla ja kovin sosiaalinen tapaus tämä. Mietitte varmasti, minkä niminen pentu on, mutta lempinimeä ei olla lukkoon vielä edes lyöty. Oikealta nimeltään kuitenkin Tsenresin Demeter. Lyyliä on nyt kuulosteltu, varmasti jakaa mielipiteitä se(kin) lempinimiehdoitus (kuten kaikki), mutta tärkeintähän se on, että nimi omaan suuhun sopii.

Tänään kokeiltiin jo pikkaisen, onnistuisiko istumisen opettelu käskystä. Pari kertaa istuttiin "vahingossa" ja sitten tajuttiinkin jo tarjota istumista ensimmäisenä, kun pyyntö kävi. Aina yllättää, miten nopeasti eläimet voivatkaan asioita oppia!

Kuten huomaatte, tulevaisuudessa pääsette varmasti seuraamaan myös koiran elämää blogista. Toisille se voi olla kiva juttu, toisten mielestä ei. Uusi pentu kuitenkin kuuluu elämääni niin paljon, että siitä on mukava kirjoitella asioita ylös ja jakaa se myös teille. Voi sitten parin vuoden päästä muistella itsekkin, millaista on ollut elely vauvakoiran kanssa.







sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Perheen uusi jäsen

Meille muutti tänään uusi nelijalkainen asukki, vähän pienempi kuin nämä kaviolliset. Pitkän aikaa olen katsellut ja toivonut joko saksanpaimenkoiraa tai valkoistapaimenkoiraa. Tänään karvakuono meille saatiin ja edustaa valkoistapaimenkoiraa. Tästä tulee tulevaisuudessa varmasti mukava koira seuraksi, vahdiksi ja jonkinnäköiseen harrasteluunkin. Ehkä tulevaisuudessa käydään näyttelyissäkin vierailemassa, TOKO ja agilitykin kiinnostaa. Mutta jos nyt ei ajatella kuitenkaan vielä niin pitkälle, kunhan nyt aluksi vähän kasvetaan ja tutustutaan.



lauantai 15. helmikuuta 2014

Rentoa meininkiä

Yksi aamu vastassa oli nelijalkaisia, kaksi ihan oikealla puolen tarhaa, mutta yksi. Tämä ruunikko yksilö on keksinyt, ettei seinän vierustalla aidassa ole sähköä (aita seinän vieressä pätkän vain sen takia, etteivät pääse ovenkahvoihin tai lumet tipu niskaan, kun sillä kohdalla ei ole katoilla estoja lumen putoamiselle). Lola seisoi siellä tyytyväisen näköisenä seinän vieressä odottamassa ruokaa. Mietinkin, että miten saan varsan pois seinän viereltä, kun aidassa ei ole porttia, mutta tämä kertoi ratkaisun ongelmaan ihan itse. Käveli päin aitaa, puoliksi läpi, jäi vielä "tahallaan" aidan väliin ja kuoputti vähän lankoja ja meni sitten oikealle puolelle aitaa. Onpas hauskaa.

Lahja nauttii elämästään, sotkee itseään, nukkuu heinäverkon edessä, käy vähän juomassa välillä, nukkuu ja syö. Hienon lumihevosen harja ja häntäkin sai pihassa kyytiä, kun varsa siellä vähän aikaa oli. Täytyisi taas lähteä tutkimusretkille metsään Lahjan (ja ottaa Lolakin mukaan) kanssa, kun se kovasti tykkää käydä aina lenkeillä.

Lillan kanssa on maastoiltu välineinä kaulanaru, tänäänkin käytiin hakemassa posti tienvarresta ja käytiin vähän pidemmälläkin. Lilla ottaa elämän rennosti, vähän mököttelee välissä mahansa kanssa ja palaa taas syömään. Maha ilmoittelee itsestään, yksikin päivä joku paukutteli päähän, kun putsastin kavioita ja pää hipoi Lillan mahaa. Liikunta maistuu tammalle vielä paremmin kuin hyvin, joten edelleen ollaan kaikkia askellajeja menty. Saa nähdä, milloin Lilla sanoo, että nyt alkaa riittää. Hyvähän tuo on, kun vielä liikutus onnistuu ja pääsee vähän taivuttelemaan tammaa, ettei ihan rautakangeksi mene.

Nää ottaa rennosti...

torstai 13. helmikuuta 2014

Lahja 10kk ja kolme päivää päälle

Tänään sain aikaiseksi otettua Lahjan kymmenen kuukauden kuvat. Se oli yllätys taas ihan likainen, mutta sille asialle ei voi tällä hetkellä mitään. Kun kelit lämpenee vähän, saa ponimus pesun heti ensimmäisenä. Lahja on aloittanut karvanvaihtonsa jo, joten sitä odotellessa, mitä karvan alta paljastuukaan.

Säkää löytyy varsalta 130 sentin verran, takakorkeutta viiden sentin edestä. Viime kuusta on kasvettu vaivaisen sentin verran, mutta kun sanotaan, että varsa on vuoden ikäisenä n. 90% aikuiskorkeudesta, tulisi tämän kaavan mukaan Lahjasta tulee jo nyt isompi kuin Lilla, eli on varsa yli 90 prosenttia 140cm säkäkorkeudesta. Jos Lahja olisi nyt 90 prosenttia aikuiskorkeudesta, tulisi tästä 144 senttinen, ihan passeli poni siis. Saa nähdä, kuinka varsa vielä venyy.

Itse harmittelen vähän Lahjan tynkäkasvuisia vuohiskarvoja. Tulevaisuudessa näkee, millainen jalkakarvoitus hevoselle siunaantuu, mutta tällä hetkellä niitä on kovin vähän, vaikka varsa vasta onkin. Tukkaa löytyy paksuudelta jo nyt senkin edestä, varjelen sitä yhtä paljon jo kuin Lillan tukkakuontaloa. Jouhikaan ei saa irrota, jotta mahdollisimman tukkajumalaponin saisi. Lillalla on toki ihan kivan pitkä, mutta harmittavan ohut harja. Toivottavasti Lahja olisi isän puolelta saanut lahjaksi vähän paksuuttakin harjaansa! Häntää ainakin löytyy enemmän kuin tarpeeksi, se on sanomatta selvää, että siitä tulee paksu.

Lahja tänään.

Lahja kuukausi sitten.

Tänään.  

Kuukausi sitten.