perjantai 27. kesäkuuta 2014

Askel parempaan

Veikkaan hyvin suuresti, että Lordi oli saanut jonkun viruksen jostain. Lämpö laski kokonaan seuraavaan päivään mennessä, mutta ripuli jatkui vielä. Enää ei sitäkään ole näyttänyt olevan ja ruokahalu on palannut. Sen kyllä huomaa, että olo on helpottanut, alkoi tänään olla vauhtikin jo sitä luokkaa!

Tämä onkin varmasti hyvä muistutus, että pieneenkin muutokseen pienen varsan kanssa tulee reagoida heti, eikä jäädä odottelemaan. Alunperin vika huomattiinkin siitä, että Lillan utareet ovat täynnä. Varsaa kun tarkemmin alkoi katsomaan, se todella oli vähän noivea, mutta aikaa normaalin oloinen. Normaali, muttei normaali. Se ei ollut riehunut päivän aikana, mutta käveli silti pitkin pihoja. Eläinlääkärin tullessa varsaa piti nesteyttää, sillä se oli jo vähän "kuiva". Tässä vaiheessa jos olisikin antanut odotella yön, olisi aamulla voinut olla syömättömyyden takia jo niin huonokuntoinen varsa, ettei sitä olisi enää saanut kuntoon. Verikokeista saatiinkin tulos, tulehdusarvot olivat ylärajalla, pikkaisen ehkä jopa koholla. Koska varsa reagoi nesteytykseen ja kipulääkkeeseen niin hyvin ja vaikuttaa nyt jo ihan normaalilta, ei antibioottikuuria aloitettu.

Lillan PSSM1- testin tulos tuli. Se on n/n, eli on negatiivinen kyseiselle geenille. Koska Lordin ja Lahjan isäkin on negatiivinen, ei jalostushaaveet tulevaisuudessa kaadu ainakaan tähän. Myöhemmin näkee, mitä Lordista kasvaa, tuleeko siitä koskaa jalostusoria, mutta helpotus on suuri, kun ei ainakaan PSSM1- sairauteen se kaadu!






Muistona toissapäiväisestä jäi ajeltu kohta, josta verikoe otettiin ja nesteytystä annettiin.



keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Hirvittävän mukava päivä tänään ja sillä tavalla...

Varsa. Syömättömyys. Lämpö. Nuutuneisuus. Päivystävä eläinlääkäri. Kipulääke. Nesteytys.

Siinä muutamia tämän päivän ajankohtaisia sanoja. Kaikki alkoi siitä, kun Lillan nisät huomasin olevan täynnä. Tamma jo tuskastuikin niihin, potki mahansa alle ja kävi makuullakin. Lordi vaikutti vielä tässä vaiheessa normaalilta, mutta kun yritin saada sitä juomaan, edes ohjattaessa se ei suostunut kuin korkeintaan tökkimään nisää. En muistanut, että olisin nähnyt sen päivän aikana riehuvan ja pikaisella tarkistuksella osoittautui lämpöäkin olevan 39.8 astetta. Hieman myöhemmin varsan ulostaessa näkyi sekin olevan aivan vesiripulia, vaikka varsakiimaripuli oli ohi mennyt jo aikoja sitten. Siitä ei tässä vaiheessa voinut olla kyse. Mistäs sitten? Varsahalvaus vai rodokokki?

Lekuria tilaamaan ja nestettä suoneen. Varsa alistui kohtaloonsa ja pää nuokkuen silmät kiinni antoi nesteyttää, vaikka normaalisti on ympäristöstään kiinnostunut. Joku mätti, mutta mikä? Lordi piristyi jonkun verran nesteytyksestä ja sai myös kipulääkettä. Lillaa oli pakko lypsää, koska se oli täyttyneistä utareista jo niin tuskastunut. Maito kupista ei kelvannut, mutta lääkityksen jälkeen Lordi palasi nisälle pitkän tauon jälkeen.

Lämpö laski illan mittaan 39.2. Kipulääkettä jäi varalle, mutta verikokeita ei otettu rodokokin varalta. Olisin ihan mielelläni senkin kyllä tarkistuttanut. Ripuli on ja pysyy, mutta varsa on jo enemmän itsensä oloinen. Se on käynyt pariin otteeseen juomassakin jälleen. Liekö kyse oli pelkästä nestehukasta vai onko taustalla jotain muuta, sitä ei tiedä. Kenties vain jokin ripulivirus, mutta entä jos jotain vakavampaa? Seurantaa, meneekö ohi, vai palaako huonommaksi vai kenties vielä pahemmaksi. Siltä näyttäis, että tällä selvittiin, vaikka mitäänhän ei vielä olekkaan kirjoihin ja kansiin kirjoitettu.




Kiusattu varsa hoitojen jälkeen, uupunut mutta selvästi jo parempivointinen.


tiistai 24. kesäkuuta 2014

Varsan eka vuolu

Eka vuolu Lordin kanssa on takana. Kuten kuvista varmaan huomaatte, sen ihan suorat jalat ovat vähän menneet kokkapolviksi kuukauden aikana, joka johtuu ihan siitä, että se on kuluttanut varvasta kuopimalla. Vielä on vähän aikaa mahdollista korjata jalkavirheitä, joten siksi on seurattava tarkkaan, ettei asennot mene pahemmaksi, koska sitten tarvitaan liimavirityksiä. Lahjalla oli sama juttu, jos muistatte, mutta sekin meni ohitse ilman sen kummempia toimenpiteitä.

Varsa oli ihan kiltisti koko vuolun ajan, vaikka Lahja kyllä veti itselleen paremmat pisteet pienenä ekassa vuolussaan. Sain myös kuulla, etten ole ihan mehtään saanut opeteltua vuolua ja sain uusia vinkkejä jälleen. Pidänkin tärkeänä, että on saanut neuvoja useammaltain ihmiseltä, ettei vain opi yhtä tapaa ajatella ja tehdä.






maanantai 23. kesäkuuta 2014

Lyylin kuulumisia

Kyselyitä Lyylin kuulumisista on tullut paljon, joten niitä tulee nyt. Ikää löytyy kohta jo seitsemän kuukautta, energiaa vaikka muille jakaa ja intoa kaikkeen tekemiseen. Riehumiseen, oppimiseen, tuhoamiseen, järjestyksen muuttamiseen, inventaarioon... Tää on taitava siinä, uskokaa pois!

Lyyli on mukavan hiljasääninen kaveri. Se ilmoittaa ihmisten tulosta haukkumalla, mutta hiljenee käskystä tai itsestään jonkin ajan kuluttua. Ei jää huutelemaan perään kun lähtee kotoa pois, mutta joka ikinen kenkä, tossu, lapanen, pipo, tyyny, kirja, lehti, puukalikka ja pahvinpalanen joka vain on löydetty on vastassa ripoteltuna ympäri taloa takaisin tullessa. Kovin pahasti mitään ei vielä ole kuitenkaan syöty oman ruuan ja lelujen lisäksi kuin vähän tuolin nurkkaa ja matonreunusta.

Pihassa tuo pysyy ihan vapaana, vaikka valikoivaa kuuloa tuntuu löytyvänkin. Yksi aamukin oli kaksi rusakkoa keskellä pihamaata, joiden perään tämän lähti, käänty takaisin, juoksi vähän toiseen suuntaan ja alle minuutin kuluttua oli takaisin pihassa. Äitiltä on pari kertaa valkoinen viuhahdus kadonnut pihasta metikköön, mutta aina tuo on takaisin tullut jonkun ajan pihassa ärisemisen jälkeen.

Kovin ihmeellisiä asioita ei ole opeteltu Lyylin kanssa. Tarkoitus on saada tuosta mukava totteleva koira omiin tarpeisiin, ei me olla vielä ainakaan lähdetty harjoittelemaan mitään kilpailusuorituksia varten. Jos odotatte siis oikein opetettua TOKOa ja täydellisesti toimivaa koiraa, voitte unohtaa katselun. Minulle riittää tällä hetkellä, kun koira istuu, menee maahan, tulee sivulle, kulkee siinä ja pysyy paikoillaan pyydettäessä. Tosin kaikessa tuossa on vielä lisää harjoittelemisen varaa. Lenkillä narun päässä tuo saa olla ihan pitkällä narulla, mutta pyydettäessä on tultava sivulle. Pyöränkin kanssa on Lyyli päässyt lenkille. Ruoka-aikana odotetaan kiltisti ja perus hoitotoimenpiteet sujuu hyvin kynsien leikkuusta pesuun.

Ainoa asia joka on vähän elämää haitannut, on Lyylin matkapahoinvointi. Se meni jo ohi yhdessä vaiheessa, mutta tuli takaisin. Koira kuitenkin menee mielellään autoon, joten jos ongelma ei mene ohi ikää tullessa, on varmasti hankittava matkapahoinvointilääkitystä. Samanlaisia pahoinvoinnista kärsiviä me molemmat koiran kanssa, itsellä refluksitauti ja toisella matkapahoinvointia. Eikös se koira tule omistajaansa vai omistaja koiraansa, miten se menikään... ;)


perjantai 20. kesäkuuta 2014

Juhannusaatto

Lordi kersa täytti tänään kuukauden. Aikomus on ottaa tästäkin joka kuukausi rakennekuva vuoden ikään asti. Lahjan kasvukuvat eivät ole lakanneet myöskään, teen niitä nyt vain puolen vuoden välein, koska kasvu hidastuu koko ajan. Lordista on luvassa samaan tapaan kasvukuvia.

Juhannusaaton kunniaksi ponit pääsivätkin jokaikinen pihaan vapaasti syömään. Meillä pihapiiri on aika suljettu, sitä ympäröi heinäseiväsaita ja aukkokohtiin virittelin vähän lankoja. Lilla syö pihassa kiltisti vaikka ilman mitään aidanyrityksiäkään, mutta kaikkien kolmen kanssa halusin vähän sulkea reittejä, etteivät ne vahingossakaan ajaudu pihasta kauemmas. Silmän allahan ne koko ajan on, mutta silti. On mukava, kun on hevosia, joita voi huoletta pitää irtikkin, ne antavat kiinni, tulevat luokse pyynnöstä, eivätkä lähde lätkimään.

1kk

Lordi 3pv










keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Jouhia postiin

Eilen lähti Lillalta jouhia postiin... Mulla on ihan semmoinen tunne, että se on aivan varmasti positiivinen ja sairastaa PSSM1- sairautta, vaikka oireita ei olekkaan. Tuntuu vain siltä, kauhulla saa odottaa tulosta... Kunhan Lordi (ja Lahja) olisi negatiivisia, olisin oikein onnellinen. Kuten selville on varmasti tullut, haaveilen pitäväni Lordin orina ja tarjota sitä joskus yleisesti jalostuskäyttöönkin, mikäli siitä kasvaa ihan kelpo rotumääritelmän mukainen irlannincob. PSSM1- tuloksen ollessa positiivinen se sulkisi sen mahdollisuuden kokonaan pois.

PSSM1 on lihassairaus. Se aiheuttaa ilmeisesti hevosille jonkinlaista rasitusperäistä lannehalvausta. Viljat ja runsaasti tärkkelystä sisältävät rehut eivät sairaalle usein sovi, koska hevonen ei pysty käyttämään sitä hyödyksi ja tärkkelys usein pahentaa oireita, koska silloin lihaksiin pääsee kertymään paljon polysakkaridia(? korjatkaa viisaat, en tiedä sairaudesta vielä paljonkaan). Sairaus periytyy 50 tai 100 prosentin mahdollisuudella sairaalta vanhemmalta riippuen siitä, onko se saanut sairauden toiselta vai molemmilta vanhemmilta. PSSM1- sairaudessa hevonen ei voi olla kantaja. Se on joko aina terve tai sairas. Oireina PSSM voi aiheuttaa jäykkyyttä, epänormaalia liikkumista, lihaskramppeja, runsasta hikoilua ja jopa suoranaisen lannehalvauksen, joka voi johtaa kivuliaaseen kuolemaan. Oireita on monenlaisia. Jostain syystä kaikille sairaille hevosille näitä oireita ei tule tai tulee hyvin vähän, mutta joillekkin sairaus koituu kohtaloksi. Ymmärrätte varmaan, miksi sairautta ei kannata enää jatkaa eteenpäin teettämällä varsoja sairaalla hevosella.

Sairaus nousi esille tässä muutama kuukausi sitten ja ilmeisesti aika suurikin osa irlannincobeista sairastaa tätä. Se vain voi olla vaikea havaita, koska oireita voi olla vähän tai ne voi sekoittaa johonkin muuhun. En tiennyt koko asiasta ennen kun Irish Cob Society Finland ry nosti asian esille ja ilmeisesti nykyään kaikki jalostusorit tulee testauttaa PSSM1- sairauden osalta saadakseen jalostusluvan. Jos olisin tiennyt, Lilla olisi testattu jo ennen yhdenkään varsan teettämistä. Varsojen isähän on negatiivinen, joten riippuu ihan Lillasta, onko meillä terveitä, yksi tai kaksi positiivista vai omistanko kenties vain sairaita hevosia. Tuli tulokseksi mitä tuli, samoja hevosia ne silti on, mutta siinä tapauksessa yhtään varsaa ei positiiviselle hevoselle tule.

Mutta nyt, kyllästetään postaus aina ihanan Lahjan kuvilla!






maanantai 16. kesäkuuta 2014

Erottamattomat

Laiska minä en ole saanut vieläkään aikaiseksi tehdä kentän aitaa kokonaan loppuun (lähdin uudistamaan sitä tässä vähän aikaa sitten lauta-aidaksi), mutta vetäisin loppumatkalle langat ja rakensin Lahjalle irtohypytyskujan. Vähän aikaa sai miettiä, miten saan ponin menemään kujan kautta innokkaasti ollessani yksin. Asia hoitui laittamalla kaurasanko toiseen päähän, taluttamalla kerran poni kujan läpi kaurasangolle ja tämän jälkeen varsa tiesi tasan minne suunnisti. Tosin tuli ytyä moottoriin sen verran paljon jo lopussa, että ne sangot unohtui matkalle...

Lahja hyppäsi ihan kivasti. Sen kuukausiohjelmaan voisi ottaa kerta irtohypytystä joka(toinen) kuukausi pienillä (max. tuon korkuisilla) esteillä ihan vain varsan virkistykseksi. Samalla se oppii vähän pistämään jalkoja esteiden väliin ja esteille, vielä kun oli vähän laittamista välillä, kuten sen huomaatte. Ei tuo tekniikka paljon päätä toki huimaa tai tule huimaamaankaan, mutta ihan riittävästi tulevaisuuden harrastepuksulle.


Kerrankin kun joku ei kiusaa toista, kun toinen nukkuu. Koska tälle toiselle nimetyllekkin iski väsymys.

Toinen yrittää isotella toiselle. Lahjaa ei kiinnosta ja nostaa päänsä ylös. Mitäs sitten Lahja kun veljes kasvaa isommaksi?

Lilla pieni! Tältä lähtee PSSM1-testi postiin, sen perusteella sitten varsoista... Oiskin negatiivinen, niin ei tarttis enää pelätä toisten kanssa (varsojen isä negatiivinen). Haaveilen Lordista siitosoria ja Lahjalla teettäväni joskus varsan. Kummallakin haaveet tyssää siihen, jos ovat positiivisia.

Lapsenvahtijan rankka elämä. Lordin kanssa ihan erottamattomat (tai sanotaanko, että Lordi on ihan rakastunut siskonsa kiusaamiseen) ja kulkevat peräkanaa jokapaikassa, kun Lilla tekee mitä lystää. 

Lordi kiusaa ja Lahja koittaa ymmärtää.


Ylös sieltä!

Tällä on muuten >NIMIKIN< nykyään! ;)

Voitin voitin!

Kirjoitus löytyy täältä.








P.S. Onnellinen!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Talutuksen opettaminen

Tämänkertaisessa postauksessa kerron, kuinka olen opettanut talutuksen omille varsoille.

Mitä tarvitsee osata ennen?
Ennen talutuksen opettamista olen opettanut, että riimu on ihan jees. Tosin talutusta on lähdetty käsittelemään jo ensimmäisten riimuharjoitusten jälkeen. Talutus on se ensimmäinen asia riiimun lisäksi, jota on lähdetty opettelemaan.

Opetustapa
Olen opettanut talutuksen negatiivisen vahvistamisen avulla. Jos varsa tekee jotain "väärin", synnytetään painetta (esim. jos varsa lähtee menemään ihmisen edelle -> paine naruun) ja kun varsa myötää sille, paine hellitetään. Pitää pitää kuitenkin mielessä, että ennenkuin varsa oppii myötäämään paineelle, se ei voi tajuta mitä se tarkoittaa. Hevonen ei useinkaan tahdo olla pässinpää ja raahata ihmistä perässä, mutta jos sille ei ole opetettu paineeseen reagoimista oikein, ei se voi tietää tehneensä väärin.

Opetus
Aloitin molempien varsojen kanssa talutuksen pyllynarusta. Naru takapuolen takaa takaisin käteen. Sillä varsaa sai ensimmäiset päivät helposti suunnattua sinne minne tahtoo, ennenkuin varsinainen opetus on lähtenyt käyntiin. Toki hevoset varmasti oppivat talutuksen, kun vain uutterasti taluttaa, mutta homma on meillä ainakin helpottunut huomattavasti, kun on opettanut hieman asioita, ennenkuin talutusta lähtee tarkemmin käsittelemään.

Jotta talutus on helppoa, olen opettanut paineesta myötäämisen narusta. Kun varsa osaa tulla paineesta narusta eteenpäin, taaksepäin ja kääntää päätä joko minuun tai poispäin helpottuu harjoittelu huomattavasti. Silloin varsa todella ymmärtää, mitä narussa paine milloinkin tarkoittaa. Kun siirrytään pyllynaruttomaan talutukseen yksinkertaisesti pidetään painetta siihen suuntaan mihin varsan haluaa niin kauan, että se myötää sille. Kun harjoittelee yksittäin varsan kanssa paineen myötäämistä eri suuntiin, on paketti helpompi kasata, kuin että lähdettäisiin suoraan taluttamaan ja vaatimaan varsalta kaikkien asioiden osaamista, ennenkuin sille on ne varsinaisesti edes opetettu. Olen pitänyt perusteena, että varsa kävelisi suurinpiirtein pää olkapääni kohdalla ja jos se kiihdyttää, menee vinoon tai jää jälkeen tulee naruun paine. Pikkuhiljaa varsa oppii, missä sen paikka on kävellä ja missä se saa olla rauhassa paineilta. Lordin kanssa esimerkiksi ollaan tässä vaiheessa ja kun tämä sujuu hyvin, siirrytään seuraavaan.



Olen opettanut samat väistöt, pysähdykset ja liikkeellelähdöt myös eri merkeistä. Taluttaminen helpottuu edelleen valtavasti, kun varsa oppii, että sen kannattaa esimerkiksi pysähtyä jo siinä vaiheessa kun itse pysähdyn ja välttyy paineelta narussa tai väistää tieltä kääntyessä jo ennenkuin laitan sormilla painetta kaulalle, kun tekee asian jo ennen fyysisen paineen tulemista. Merkkien uudelleenopettaminen käy, kun näyttää uuden merkin (esim. pysähtyy) ja jos reaktiota ei tule, pyytää varsan vanhasta merkistä pysähtymään ja mikäli se on ehtinyt edelle, myös peruuttamaan takaisin vierelle. Kun varsa on oppinut seuraamaan ihmistä, onnistuu talutus vaikka ilman narua.



Tämän lisäksi vielä lisätäkseni ekstraa olen opettanut mm. Lahjan pysähtymään ja peruuttamaan narun ravistelusta. Sillä keinolla voi tehdä mm. harjoituksia, jossa itse jatkat kävelyä, mutta pyytää varsan pysähtymään. Varsan paikkaa ihmisen perässä voi tällä keinolla vaihdella ja se oppii entistä tarkemmin seuraamaan ihmisen merkkejä. Lisäksi Lahja on oppinut mm. väistämään väistöaskelia sivulle kun astun ristiin sitä päin. Lahja onkin kiistatta parhaiten taluttaessa toimiva hevonen minulla, ehkä Lordista saisi samanlaisen. Mutta siihen menee vielä aikaa enemmän kuin kauan.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Vähän kaikenlaista

Käytiin rannassa kahden hevosen ja koiran voimin kahlailemassa. Lordi on ollut hirmu rohkea veden suhteen, rohkeampi kuin Lahja. Se heti ekasta kerrasta meni omasta aloitteesta veteen kahlailemaan ja pärkskyttämään sitä. Lyyli tykkää kanssa vedestä ja riehuu siellä mielellään.






Lordin kanssa otettiin uusiksi käsittelyyn riimu. Se on parina kertana keksinyt, että vetää pään ylös ja alkaa pakittaa riimua laittaessa. Vielähän tuo menee kun vaan laittaa riimun, mutta 150 senttisen hevosen aikuisen hevosen kanssa onkin sitten pulmissa. Siksi otin asian käsittelyyn heti ja lähdettiin käsittelemään riimun päähänlaittoa paloissa.

Ensiksi varsa sai palkinnon, eli rapsutuksia jo heti, kun katsoi riimuun päin. Riimu vietiin samalla pois näkyvistä. Kun se sujui, palkinto tuli riimuun koskettamisesta. Itse pään laittamista riimuun en ole vielä perusteellisesti lähtenyt opettamaan, mutta senkin voisi sitten, kun saa otettua niitä motivaation kymmenkertaisesti parantavia juttuja mukaan, eli jotain syömistä. Kun edellämainitut meni hyvin, laitoin riimun niskalenkin turvalle, josta tuli rapsutukset. Tämän sujuessa sitten koko riimun mennessä päähän sai varsa vasta seuraavat rapsutushetket. Parannusta tuli aika paljonkin, sillä varsa pysyy nyt suhtkoht paikoillaan riimua laittaessa, eikä vetäise päätä ihan niin ylös kuin saa.



Lillan popoihinkin uskalsin koskea. Saa nähdä kuinka noottia tulee, kun Lordin kavioita tullaan katsomaan, kuinka tuhotuksi oon Lillan koivet saanu. Omaan kokemattomaan silmään kun ei aina osaa nähdä, mistä pitäisi vielä ottaa, tehdä toisin ja mistä olisi kannattanut jättää ottamatta. Orpo olo on kun ilman vieressäneuvojaa koittaa jotain saada aikaiseksi, mutta positiivista tässä on tietty se, että ponin askellukseen tää säveltäminen ei ainakaan vaikuttanut. Ehkä en tehnytkään kaikkea ihan mehtään ainakaan... Toki saa aika mehtää vuollakkin, että jalattoman hevosesta saa.


tiistai 10. kesäkuuta 2014

Läntti nimeltä laidun

Hevosille saatiin käyttöön pieni laidunalue, jota syötetään lohkoissa hevosille kesän mittaan. Himskatin mukava juttu! Lilla ei olekkaan kertaakaan meilläoloaikana päässyt kunnon laitumelle, tää alkaa jo pikkasen lähennellä sitä. Varsinkin imettävälle ja kasvaville varsoille laidun on hyväksi ja mitään muitahan meillä ei olekkaan tällä hetkellä.

Kovin suurella innolla ei laidunlänttiä vastaan otettu. Tai nojoo suurella syömisen innolla kyllä, mutta ketään ei kiinnostanut repäistä aitaa ympäri aluksi. Lahja taisi kovimmat vauhdit taisi ottaa, mutta kaikki järjestään oli nenä maassa heti. Olivat laitumella aluksi nyt vain pari tuntia, mutta tarkoitus siirtyä pikkuhiljaan siihen, että ovat päivät tuolla syömässä ja yöksi pihattotarhaan.





Leveä kuljetus