lauantai 29. marraskuuta 2014

Luukkuehdotuksia?

Olen vähän matti myöhänen, mutta keksin juuri, että voisin pyytää teiltä apua joulukalenterin toteuttamiseen. Aluksi meinasin, etten tee sitä ollenkaan. Nyt sen toteutus on vähän teistäkin kiinni, nimittäin saatte heitellä toiveita luukuiksi!

Ideana on kertoa jokin kuvatoive tai tapahtunut asia, josta haluatte kuulla lisää. Se voi olla esimerkiksi mieleenpainuvin päivä, ihanin muisto tai hauskin hevoskuva. Kuvatoiveista lisään luukkuun yhden kuvan ja kerron, miksi olen valinnut sen. Tapahtuneesta asiasta saatte video- tai kuvamateriaalia riippuen toiveesta, sekä tietenkin liudan tekstiä mukaan. Näiden lisäksi luukku voi olla myös mielipidekirjoitus tai vastaus johonkin muunlaiseen kysymykseen. Heitelkää toki paljon aiheita ja kysymyksiä, jotta pääsen valitsemaan sopivimmilta tuntuvat!

Voitte siis ehdottaa;

A Kuvatoivetta, esim. hauskin hevoskuva. Lisään luukkuun aiheeseen liittyvän kuvan ja kerron siitä, miksi olen valinnut sen.

B Tapahtunutta asiaa, josta haluatte kuulla lisää, esim. ihanin muisto. Laitan postaukseen aiheeseen liittyvää kuva- ja/tai videomateriaalia ja kerron tapahtuneesta.

C Mielipidekirjoitusta, esim. Mielipiteeni kuolaimien käytöstä. Toteutan vastaamalla esitettyyn kysymykseen laajasti ja kertomalla, miksi minä olen sitä mieltä mitä olen.

D Jokin muu kysymys, johon haluatte laajan vastauksen, esim. Mitä Lordi ja Lahja syövät?. Vastaan kysymykseen parhaani mukaan.

E Jotain muuta? Onko sinulla jokin hauska ehdotus, jonka haluaisit joulukalenteriluukuksi? Ehdota!

Toivon, että ehdotuksia tulisi niin paljon, että voisin suorastaan valita niistä parhaimmat. Silloin kalenteria ei pääsisi etukäteen niin helposti arvaamaan, mitä siellä on.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Testiajo suoritettu ja metsässä rämmitty

Heitin tänään pienen lenkin Lahjan kanssa micklemeillä. Lahjan etukaviot on kuitenkin aika niukat tällä hetkellä ja ne ehti koppurakeleillä kulua jonkun verran. Nyt ne on aika rajoilla, joten odotellaan vähän aikaa varmaan ihan rauhassa, että ei ainakaan lähdetä ihan loppuun niitä vetämään. Siksi mentiinkin vain kierros radan ympäri ja pidetään nyt hetki väliä ajossa. Varsa ois kyllä jaksanut mennä vaikka kuinka lisää ja energiaa piisasi ehkä enemmän kuin koskaan. Jätin potkuremminkin pois tänään, kun ei sillä tarvetta ole ollut. Saa Lahjakin vähän vähemmän remeleitä kannettavaksi.

Huonoa fiilistä suitsista ei jäänyt, mutta en nyt tiedä, onko ne nyt mitkään ihmesuitset vailla vertaa. Toki jollekkin herkkäsuiselle voivatkin olla hyvät, mutta Lahja nyt lönköttää ihan samalla tavalla vaikka sillä olisi mitkä narut päässä. Plussaa tulee kuitenkin kuolainhärpäkeklipsun kehittämisestä, joskus varmaan tulee Lahjan kanssa sekin testattua. Suitsien ulkonäöstä kyllä pidän tosi paljon! Jos nahan laatu ei olisi mitä on, olisin voinut Lordillekkin harkita hankittavaksi tälläiset joskus. Ehkä se saa kuitenkin sitten aikanaan jotkut ihan omanlaiset remelit arvioitavaksi, kunhan nyt ensin vuoden päivät päätänsä vielä kasvattaa.

Valkeamman kanssa käytiinkin tänään ekaa kertaa ihan yksin vähän pidemmällä kävelemässä. Täällä on paljon kivoja polkuja, joita talsittiinkin aika kauan. Lordi tykkäsi tulla perässä ja ohessa tehtiin vähän talutusharjoituksiakin. Kunhan Lordi oppii metsäreitteihin, voisi sen joskus nakata Lahjan kärryjen taakse mukaan perähevoseksi. Me kuitenkin mennään vielä aika kevyitä ja lyhyitä mielenvirkistyslenkkejä, joten Lordi voisi tykätäkkin tulla mukana.



Puhdas ja silleen.









Lahja tykkäsi, kun velipoika kävi tarhan vieressä tervehtimässä.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Horseware Rambo Micklem

Lahjalle on nyt ihan omat lahjat shoppailtu - tosin se ei taida piitata siitä sen enempää kuin ristiin sojottavista turpakarvoistaankaan. Pienemmällekkin kakaralle tuli tuliaisia, musta niskaosasta anatomisesti muotoiltu nahkariimu, johon valkeampi mies saa ensin kasvattaa vähän aikaa ahkerasti päätään. Hetki sitten nimittäin hankin ensimmäisen kunnon nahkariimuni ja rakastuin siihen. Niin helppo pitää puhtaana ja näyttävänä, en taida muunlaisia enää hankkiakkaan!

Suurin ostos Lahjalle oli uudet suitset. Lillan vanhat on edellämainittu pienempänä pureskellut ja muut suitsikapistukseni ovat joko väärän värisiä tai näköisiä. Ja jokaikinen toisensa perään alkaa olla jo niin kamalan rumia rispaannuttuaan (mutta mitä voikaan odottaa parinkympin suitsilta), ettei niitä kehtaa edes käyttää. Näiden ihmesuitsien luvattiin jopa olevan painamatta hermoja ja saavan aikaiseksi syvän rauhallisuuden ja yhteistyön tunteen hevosen kanssa. Siis niitten mainostekstien mukaan.

Kyllästyttyäni kerran käytön jälkeen ikivanhoilta näyttäviin suitsiin ajattelin kerrankin tehdä vasten tapojani ja ottaa narikasta ne vähän laadukkaammat kapistukset. Tosin heti alkuun tarkemmin härpäkkeitä tutkittuani petyin nahan laatuun, jolta saisi kyllä vähän enemmän odottaa siltä hinnalta. Kynsiäni purren koitin kestää eilisen senkin kanssa, että saa ilmeisesti olla aika tuuri, jos nuo suitset tuollaiselle läskipäiselle istuu. Tänään pääsin vasta piinastani ja ensimmäisenä tunginkin tallille saapuessani tuon kasan remmejä Lahjan päähän. Suitset ovat kooltaan ne kaikista suurimmat, joten pelätyltä leukaremmin lyhyydeltä ainakin vältyttiin. Toinen tärkeä juttu olikin turparemmin oikea kohta. Jouduinkin tekemään vähän lisäreikiä, jotta sain sen vähän vielä ylemmäs. Sain kuin sainkin aseteltua sen sen verran ylös, ettei remmi mene liian alas nenän päälle. Lahjan päävärkki kuitenkin vielä kasvaa, joten jossain vaiheessa saa varmasti niskasta remmejä pidentää. Ei ihan paha, käyttökelpoiseksi julistettu! Vielä tulikoe, eli testiajo Lahjan kanssa on kuitenkin tekemättä.

Muutakin Lahja sai, kuin pelkästään kasan nahkaremmejä. Villaloimea en ole vielä omistanutkaan, ainoastaan vilttejä, joten sellainen tulee kyllä tarpeeseen. Saa sitä Lordikin sitten joskus lainata, kun kasvaa ensin vähän.




Pikkuostoksina Lahja sai vähän heijastimia - tosin tankkijalat meinasi, ettei ne putseja halua. Jospa tuo vähän aikaa suostuisi pitämään jalkansa tuon kokoisina, niin ei heti tartte heittää noitakaan nurkkaan.




Ja ihan näin lopuksi vielä videota Lordin tämänpäiväisistä harjoituksista. Meni jo paljon paremmin, kuin ekalla kerralla! Ensi kerta onnistuu alkaa onnistua jo varmasti ilman jalan nostamistakin.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Pienen miehen oppimispäiväkirja

Heittäydyin ihan hurjaksi tänään ja ajattelin opettaa Lordille jotain vastikään Lahjallekkin opetettua. Lordin kanssa meillä on tosin paljon vähemmän opittua pohjalla, mutta naksuttimen kanssa se tajusi homman idean tosi nopeasti. Kyseessä on siis makuulle meneminen pyynnöstä ja opetin sen samoilla keinoilla kuin Lahjalle - jalka ylös, pyyntö peruuttaa ja palkinto kun hevonen hakeutuu taaksepäin. Lordin kanssa käytettiin naksutinta ajoittamisen parantamiseksi ja pieni mies pääsi melkein heti jyvälle hommasta, jopa nopeammin kuin siskonsa. Mahasta rapsuttelu oli melkein parempi palkinto kuin ruoka ja huuli mutrullaan Lordi pysyi ihan mielellään makuullaan.

Koska eka kerta sujui niin hyvin, otan mahdollisesti jo seuraavalle harjoittelulle raipan mukaan ja yhdistän sillä ensin polvien alapuolelle ja myöhemmin maahan naputtelun merkiksi makuulle menoon. Samalla on tarkoitus muistaa myös se, että ylös nousemiseenkin yhdistän raippamerkin. Siten ei ehkä käy kuin Lahjalla, joka on jo innoissaan heti nousemassa istumaan, kun tietää saavansa taskut tyhjiksi sillä keinolla. Sen kanssa onkin lähdetty alustamaan uudelleen myös sitä makuullaan pysymistä naksuttimen kanssa.

Lordin käyttäytyminen on todella paljon tasoittunut ja se myös tarttuu helpommin tekemään asioita. Mielenkiinto myös pysyy niissä, joten siksi Lordin kanssa on mukava touhuta. Nyt kun Lordi on sisäistänyt myös sen, että kaikesta tekemisestä ja yrittämisestä aina palkitaan, sen innostus ehkä vielä lisääntyy ja se alkaa yhä nopeammin ehdottamaan uusien asioiden edessä jotain, jota arvelee pyydettävän tehtäväksi. Lahjahan tekee yleensä koko repertuaarinsa (no ei ihan), jos siltä pyytää jotain uutta asiaa. Sitä minä haluankin, että hevonen on mukana ja tykkää tehdä. Hevosta, joka tekee katse toisessa maailmassa kaikki asiat ei ole mukava katsella.




Video on kovin kehno valaistuksensa kanssa, mutta kerron vähän mitä teen. Ääntä ei kuulu, mutta olen käyttänyt naksutinta apuna. Palkitsin Lordin jo polvistumisvaiheessa ja pimeydestä ehkä saattaa huomata, että sille on tarjoilu auki koko ajan. Varsa lopulta itse hakeutui makuulle asti. Ruokatarjoilun jälkeen seurasikin ehkä vielä se parempi juttu, eli rapsutteluvaihe. Ajattelin seuraavalla kerralla vielä lisätä, että kosketus raipalla selkään on lupa nousta ylös. Siten Lordi ajan kanssa oppii yhdistämään sen siihen ja nousee vasta sitten, vaikka eipä tuolla nyt mikään kiire näytä mihinkään olevankaan. Istumisharjoitusten tullessa vastaan se on vain kätevämpää, ettei hevonen ala ennakoimaan.

Uudet kärryt

Lahjan ihka omat kärryt ovat nyt täällä! Oli todellinen löytö ja pienellä työllä korjausta vaativista kärryistä sai oikein oivat pelit. Ja vieläpä löytyi mustana ja maalipinta on suhtkoht hyvä, eli maalailemaan ei ainakaan vielä tarvitse ruveta. Mustan voi sitten yhdistää ihan mihin tahansa, tyyli on tarkkaa. Vielä vaan pikalukkotekkeli pitäisi taikoa jostain, niin on ponilla ihan omat kamppeet.

Ollaan käytykkin ihan ajelulla uusien kärryjen kunniaksi etsimässä lisää reittejä. Muutama virheliike on tullut ja on joutunut aika mielenkiintoisissa paikoissa kääntymään, mutta paljon hyviä reittejä löytyi. Lahjakin tykkää mennä enemmän muualla kuin vain radalla tai lyhyellä tallilenkillä. Joskus se lupaamani suora videolähetyskin saattaa maastohullutuksista tulla, kunhan saan lisäkäsiä mukaan. Pääsette seuraamaan hurjan nopean Lahjan baanailuja, eiku...

Olen nyt ottanut obersekinkin pois käytöstä, koska se on ollut alussa vain varmistuksena löysällä. Vähän vähemmän remmejä naamassa tuntuu ponistakin ehkä mukavammalta. Ja mikä juttu siinä on hyvää, voin taas alkaa pyytää Lahjaa ottamaan ite kuolaimet suuhun, kun obersekkiremmien kanssa se oli remmipaljouden kanssa aina niin säätämistä, että jätin sen väliin kokonaan.






Lahjan kanssa on opeteltu jonkun aikaa vähän yksinkertaisempia juttuja, kuten irvistämistä ja matolääkkeen ottamista itse. Irvistäminen sujuu ihan suhtkoht hyvin hetkellisesti jo, mutta työtä saa tehdä vielä, että ilmeen saa pysymään kunnolla päällä niin kauan, kunnes tulee merkki palkinnosta. Matolääkkeen otto sujuu jo tosi hyvin ja harjoiteltiin sitä ihan vain melassivedellä (josta näin mainitakseni ei kumpikaan varsoista tykkää...). Kumpikin juttu on opeteltu naksuttimen kanssa ja Lahja saa aina palkkion naksautuksen jälkeen. Videossa matolääkepruutan kanssa harjoittelu on kuvattu toiselta opetuskerralta, nyt se sujuu jo paljon paremmin.

Makuullemenoharjoitukset on ollut vähän aikaa tauolla nyt, mutta siinäkin on lähdetty kehittämään eteenpäin sitä, että Lahja jäisi makaamaan rennosti pitkällään. Istumisharjoitusten vuoksi sillä meinaa olla välillä vähän kiire istumaan, mutta nyt lähdetään kehittämään sitä makuullaoloa vähän paremmaksi. Pääsee sitten jossain vaiheessa lisäämään sen pressun vetelyn makaavan varsan yli mukaan hommaan, mutta siihen menee vielä aikaa. Niin ja muuten vielä, se yksi kertomani tavoite saada Lahja peruuttamaan pyynnöstä minun ympärilläni sujuu sekin jo aika hyvin!

perjantai 21. marraskuuta 2014

Analyysin aika!



Lordi täytti eilen kokonaiset puoli vuotta ja siksi on taas pienen analyysin aika. Korkeutta löytyi tänään edestä 129cm ja takaa 135cm. Lahjalta tämän ikäisenä löytyi takaakin korkeutta vain 127cm ja edestä 122, eli Lordi on edelleen siskoansa edellä kasvussaan. Muutenkin orina se on Lahjaa vantterampi. Varmaankin juuri sen vantteruuden vuoksi Lordi näyttääkin paljon pienemmältä puolivuotiskuvassaan kuin Lahja, vaikka asia on juuri toisinpäin. Ja kuten huomaatte, myös jalkakarvaa löytyy enemmän... Ainoastaan otsatukan osalta Lahja on vienyt ikäisenään voiton!

Vasemmalla näette jalkakuvia, jotka ovat Lordin kintuista pari kuukautta sitten. Ja kuten alta huomaatte, ovat nekin saaneet täydennystä. Kasvu saisi jatkua samaan tahtiin, niin tulisi se oikeasti tupsujalkainen hevonen taas, Lahja kun on keksinyt jostain saada kaljut jalat, vaikka vanhemmilla tupsuja ihan riittävästi onkin. Tai sitten varsani on vain vähän jäljessä...

Lordista on todellakin tullut todella mukava tapaus. Loimikaan ei enää hätkähdytä edes heittelemällä varsan ylitse ja naksutin on ollut oikein hyvä valinta varsan ohjaukseen. Lordi tykkää siitä kovasti ja on tajunnut opetettavat asiat nopeasti. Luopumisen lisäksi opeteltiin myös matolääkkeen otto itse ja oikeassa tilanteessa sen anto onnistuikin koskematta sormellakaan hevoseen. Paljon helpompaa, kuin opettaa hevonen siihen, että sitä pitää monta ihmistä kiinni parhaimmillaan huulipuristimen kanssa. Hevosten ensireaktiot vaihtelevat, mutta voisin väittää, että lähes jokaisen varsan voi opettaa positiivisella vahvistuksella ottamaan matolääke suuhun ilman turhan voiman käyttöä.

Vähän aikaa sitten sainkin hankittua Lahjan rikkoman jumppapallon tilalle uuden. Kun saan sen joku päivä täytettyä, seuraavana onkin tarkoitus alkaa tutustumaan Lordin kanssa siihen. Tavoitteena tietenkin se, jonka Lahja jo hyväksyy, eli pallon pomputtelu hevosta vasten.




Lordi ½ vuotta.

Lahja ½ vuotta.





Viikon blogihaaste: Talvinen kuvahaaste


Tämän viikon haasteessa, johon tälläkin kertaa osallistun mielelläni, on tarkoitus kertoa viisi parasta asiaa talvesta ja laittaa saman verran lempikuvia valkoisesta vuodenajastamme. Ensimmäisenä voin sanoa, että inhoan lunta, loskaa, räntää, pakkasta ja kylmyyttä. Omistan hyvin kylmänarat sormet ja varpaat, joten saan tutista pakkasilla aina, vaikka päällä olisi paksukin toppakerros. Talvi on myös pimeää aikaa ja välillä miettii, kuka älynväläys on keksinyt, että koulua käydään päivisin. Kaikki valoisa aika menee hukkaan sisätiloissa ja sitten saa äristä, kun pilkkopimeässä ei saa minkäänlaista kuvaa ilman salamaa. Blogi täyttyy tallikäytäväkuvista ja huonoista sutuista, joita on epätoivoisesti yritetty jollakin keinolla pelastaa. Siltikin talvesta löytyy joitakin positiivisia asioita.

Hiihtoratsastus - Mikä hauskempaa kuin valjastaa hevonen hiihtoratsastusvaljaisiin ja lähteä baanailemaan! Viime vuonna pakotin naapurin suksien sijasta pulkan perään ja kiikutin häntä ainakin viisi kilometriä perässäni - ei kuulemma lähde toiste kyytiin. Mutta ainakin ratsastajalla on ollut hauskaa!
Peltolaukkailu - Aina odottaa yhtä paljon sitä, että pääsee lumihankeen laukkailemaan. Eikä edes satu, jos tupsahtaa alas puolimetriseen hankeen. Tämä oli myös aina Lillan mieleen.
Joulu - Joulu on talven kohokohta. Saa pistää ponien päähän tonttulakit ja ottaa hauskoja kuvia, lähteä jouluratsastukselle tai -ajolle ja syödä hyvää ruokaa. Perhe tekee tästä ajasta myös mahtavan.
Kaviot - Vaikkakin talvella on jäällä liukasta, paljas kavio pitää ihan hyvin lumessa. Se ei ollut kuitenkaan se positiivisin asia, vaan se, että tykkään hirveästi hoitaa kavioita talvisin. Rutikuivana kesänä ne tuntuvat kuivuvan enemmän ja myöskin kuluvan. Talvella kaviot pysyvät tarhassa puhtaina ja  on mukavampi aloittaa vuoleminen, kun ei tarvitse ensin pestä. Kyllä, rakastan pikkutarkkaa tekemistä.
Ötökättömyys - Talvella ei ole minkäännäköisiä hyttysiä, paarmoja tai kärpäsiä. Sen aina unohtaa, kunnes kesä, kärpäset ja ötökkämyrkkyjen ostoaika koittaa.


Tässä kuvassa on Lahja kymmenen tunnin ikäisenä. Valitsin tämän kuvan siksi, että nämä hetket ovat elämäni tärkeimpiä muistoja. Se ensimmäinen oma kasvattivarsa! Sitä ennen tuskin tuon ikäistä varsaa olin edes nähnyt saati koskenut. Kaikki kuitenkin sujui todella hyvin, vaikka hysterisointini emän ja varsan hyvinvoinnista olikin ehkä vähän liiallista - hei vaan sille eläinlääkärille, jolle soitimme ainakin viisi kertaa. Joka kerta ihan yhtä turhasta asiasta, kuten hengitystiheydestä, joka ei muka ollut normaali, vaikka olikin. Lahjasta tuli ihan lellivauva jo pienestä asti ja se sai paljon huomiota itselleen. Yhä edelleenkin se on ihmisystävällinen ja seurasta nauttiva tapaus.


Lahja kasvoi kovaa vauhtia ja viime talvena sillä oli kaverina Lola-varsa. Ne leikkivät paljon yhdessä ja oli antoisa kokemus tutustua tuohon ihan erilaiseen varsaan, kuin Lahja. Toinen oli paksu matala tankki ja toinen korkea honkkeli. Kuvassa varsakaverukset juoksevat kentällä vapaana ja se muistuttaa myös ajasta, jolloin hevoset olivat omassa pihassa. Se on aina unohtumatonta ja suurin toiveeni olisi saada hevoset taas joskus omaan kotiin.


Lilla ei ollut aivan niin kaveri Lolan kanssa aluksi ja pieni luimaisu saikin heti keskenkasvuisen suun auki. Tästä tilanteesta on vielä hauska kuvasarjakin tallessa. Olin saanut juuri uuden putken kameraani tätä ennen ja se on edelleen käytössä ahkerasti (Tamron 28-75mm f/2.8). Lola oli niin huvittava tapaus uteliaisuutensa kanssa, kun ei malttanut olla tutkimatta Lillan suitsia sitten millään. Palasi aina uudestaan varovasti katselemaan, josko sillä kertaa olisi saanut taas vähän lähempää katsoa.


Ei varmaan tarvitse sanoa, mikä tässä kuvassa viehättää. Omalla rannalla, omassa kodissa, omalla hevosella. Paljon on muuttunut, ei ole enää Lillaa, ei ole hevoset tuossa paikassa, ei omassa kodissa. Tässä Lordi on kuvassa mukana vielä piilossa Lillan sisuksissa ja oli jo ilmoitellut olostaan kovasti potkimalla. Jäällä ratsastuksesta tulee mieleen myös viimetalvinen reissu, jolloin me lennettiin Lillan kanssa kylkimyyryä jonkun matkaa. En ole kovin jään ystävä, koska se on vain jäätä, jonka alla on vettä ja toisekseen se on liukasta. Muutaman kerran talvessa siellä on kuitenkin mukava käydä käppäilemässä, vaikka mielelläni pysyn visusti rantaheinikossa.


Rakastan herasilmiä ja tässä sellainen oikein paistaa kuvasta. Kyseessä on minkäs muunkaan, kuin Lillan silmä ja kuva otettu myöskin juuri uuden objektiivin saamisen jälkeen. Joskus toivoisin voivani palata tuohon aikaan.

Osallistu sinäkin talviseen kuvahaasteeseen ja voit voittaa Magic Brushin tuotepalkinnon! Ohjeet löydät Blogitallista toimituksen blogista.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Naksutuksen ensikosketus

Lordi tutustui muutama päivä sitten naksuttimeen ja samalla minä sain ensikokemuksen tuohon suosittuun koirankoulutusmenetelmään. Ennen Lahjan kanssa ollaan tehty samoja juttuja, mutta olen käyttänyt äänenä vain "hyvä" sanaa. Lahjankin kanssa tehtiin samalla samat asiat kuin Lordin kanssa, mutta se osaa tämän jo, joten merkkiäänen vaihto ei ollut niin hankala juttu.

Lordin kanssa opeteltiin ihan perusasiaa, luopumista. Kokonaisuudessaan sen opettelemiseen meni viisi minuuttia. Luopuminen tarkoittaa ihan yksinkertaisuudessaan vain sitä, että hevonen kääntää päänsä poispäin kun sen turvan alle tarjotaan suljetussa kädessä herkkupalaa. Vasta nyrkin avattua hevonen saa ottaa namin ja sitä ennen se ei saa hamuta kättä (eli pitää kääntää päänsä poispäin).

Ekaksi opeteltiin yhdistämään ääni palkintoon, eli ruokaan. Se onnistuu helposti tarjoamalla hevoselle joitakin kertoja palkinto samaan aikaan naksahduksen yhteydessä. Sen jälkeen viivästytin hieman ja laitoin tarjoilukipon turvan alle vasta hieman naksahduksen jälkeen.

Tässä vaiheessa Lordi oli oppinut jo, että ehdollisesta vahvisteesta (ääni) seuraa ehdoton vahviste (ruoka). Toisinsanottuna varsa ehdollistui merkkiäänelle ja aina sen kuullessaan tietää saavansa palkinnon. Mikäli naksutinta alkaisi huvikseen vain naksutella, tapa sammuisi pikkuhiljaa ja äänestä tulisi taas merkityksetön. Siksi aina naksautuksen jälkeen on annettava palkinto, mikäli opitun haluaa pysyvän muistissa.

Siirryttiin asiaan, eli luopumisen opettelemiseen. Otin kauroja nyrkkiin ja asetin sen hevosen turvan alle. Ensimmäinen reaktio oli ihan normaali, eli Lordi alkoi hamuta kättä. Kun se vahingossa käänsi päänsä poispäin, naksautin ja avasin nyrkin. Toistoa tehtiin alle kymmenen kertaa, kun Lordi tajusi jutun idean jo. Luopumisen opettelemisessa kannattaa olla nopea ja naksauttaa aina kun hevonen kääntää päätään pois. Ei kuitenkaan haluta opettaa hevoselle toimintasarjaa, eli ensin hamuamista ja sitten pään kääntöä pois vaan vain jälkimmäinen. Siksi kannattaa palkita joka kerta heti oikeasta, eikä ajatella, että "En minä nyt tällä kertaa anna, koska enhän edes vielä ehtinyt pyytää". Tästä on sen verran kokemusta, että esimerkiksi Lilla aikoinaan oppi aluksi toimintasarjan, eikä vain sitä luopumista, joka oli tarkoitus.

Kohta alkaa olla madotusten aika, joten jos seuraava juttu ennen sitä kummankin ponin kanssa olisi matolääketuubin yhdistäminen mukavaan juttuun ja opettaminen, että hevoset ottaisivat sen sisällön suuhunsa ihan itse mielellään. Jos me onnistutaan, niin siitä juttua luvassa kohtapuoliin!


Lahjakin tutustui naksuttimeen uutena merkkiäänenä.



Lahja 1v ja 7kk