keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Luukku 10: Makuulle meno ja istuminen

Kerron tässä postauksessa, miten olen omat varsat opettanut menemään makuulle. Ne, jotka eivät palapeleistä innostuneet, saavat nyt nähdä koottavat kuvat ihan kokonaisena, sillä tästä postauksesta löytyy samoja kuvia.

Molempien kanssa opetus on ollut aika yksinkertaista ja olen käyttänyt apuna kumartamista. Opettamista ennen molemmat ovat osanneet olennaiset asiat, joita ovat peruutus ryntäistä, jalannosto ja muutenkin paineesta myötääminen joka suuntaan.

Lahjaa pyysin kumarrukseen aluksi vain houkuttelemalla päätä herkulla jalkojen väliin, mutta totesin sen huonommaksi keinoksi. Paremmin onnistui, kun nosti toisen etujalan ja pyysi hevosta ryntäistä taaksepäin. Kun se edes vähän myötää, palkitsin heti. Nostin vaikeustasoa pikkuhiljaa ja lopulta hevoset kumarsivat maahan asti. Silloin houkuttelin jäämään ne kumarrukseen herkuilla ja pyysin samalla kaulasta, kyljestä, lautasilta (mistä nyt parhaalta tuntui) pienellä paineella kellahtamaan maahan. Hevoselta se vaatii uskallusta, joten viimeisen vaiheen kanssa ei kannata hötkyillä tai yrittää pakottaa.

Toisilla harjoittelu vie kauemmin aikaa, toisilla se onnistuu hetkessä. Joillekkin kumartamisen kautta opetus voi olla hankalampaa, kuin jollakin muulla keinolla. Mikäli hevonen on taipuvainen piehtaroimaan märkänä, hevosen kastelemalla se hakeutuu maahan. Kun se palkitaan siitä, se voi sitäkin kautta oppia makuulle menon käskystä. Harjoitellessa hevosen kanssa kannattaa muistaa hyvä pohja (ei kova tai liukas) ja tuttu paikka. Vieraassa paikassa tietty kannattaakin varmasti harjoitella sitten, kun hevonen osaa jo asian, mutta tutussa paikassa on parempi opetella.


Merkki kannattaa valita huolella. Jalannosto ja siitä kumarruksen kautta maahan pyyntö voi olla aika hankala. On parempi, jos hevonen menee maahan jo muunlaisesta merkistä. Kun kumarruksen kautta homma sujui hyvin, otin mukaan uuden merkin. Minun hevosillani se oli raipalla polvien alapuolelta tai maasta naputtelu. Nostin jalan, lisäsin uuden merkin ja hieman sen jälkeen pyysin vanhalla merkillä (ryntäistä) kumarrukseen ja maahan. Seuraavassa vaiheessa aloitin pelkällä raippamerkillä, mutta jos hevonen ei osannut yhdistää, nostin jalan ja tarvittaessa pyysin vielä ryntäistä.

Kun hevoset sitten osasivat uudesta merkistä mennä maahan, opetin ne menemään ihan kyljelleen. Kätevä keino on mennä hevosen pään taa (eka kuva) ja ottaa naru niskan yli omaan käteen. Toisessa kädessä voi pitää palkintoa ja sillä houkutella hevosta kyljelleen, samalla pitää pientä painetta narussa ja palkita heti pienestäkin myötäämisestä. Käytin tässä myös naksutinta apuna, Lordin kanssa käytin sitä jo myös makuulle menossa. Molempien kanssa olen nyt alkanut opettamaan, että voin liikuskella ympäriinsä hevosten ollessa kyljellään ilman, että niiden tarvitsee nousta. Niillä on erillinen merkki, josta saa nousta ylös, mutta siitä kerron vasta kohta.



Lähdin opettamaan istumista ihan positiivisella vahvistamisella. Otin käteen herkkuja ja asetin sen hieman hevosen turvan yläpuolelle. Saadakseen palkinnon, hevosen täytyi siis nousta hieman ylöspäin. Alussa pieni yritys on jo riittävästi ja liian iso harppaus saa hevosen vain nousemaan ylös. Nostin pikkuhiljaa kättäni ja palkitsin aina yrittämisestä. Jos hevonen vahingossa nousi ylös asti, tarjoilu loppui siihen. Pyysin takaisin maahan ja yritettiin uudelleen. Kumpikin hevonen tajusi kerrasta, että tarjoilua tulee vain jos jää istumaan.

Kun hepat osasivat istua, lisäsin merkin mukaan, joka minulla on raipalla naputtelu ristiselkään. Se on lupa nousta istumaan ja kun hevonen istuu ja naputtelen, on se lupa nousta ylös. Kummallakin riittää vielä paljon harjoittelua tähän, mutta hyvällä alulla ollaan jo.



8 kommenttia

  1. Toi on niin hienoa kun varsat tottelee sua noin hyvin!

    VastaaPoista
  2. Oot todella taitava hevosen käsittelijä. Voisit tehdä (jollet jo ole) videosarjan siitä miten lähdet hevosta opettamaan. Että ensin paineesta myötäämiset yms ja sitten kohti vaikeempia juttuja. :D

    VastaaPoista
  3. Ihanan tunnelmallisia kuvia! :3

    VastaaPoista
  4. Tosi hienoja kuvia ja en osaisi koskaan itse opettamaan hevoselle noita temppuja yhtä hyvin kuin sinä, että ne tajuaisivat... Sulla on kyllä taidot hevosten suhteen ja hevosilla taidot sun suhteen! ;)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa! Tintin kanssa oltiin loppuaikoina hyviäs iinä, että kun se oli pesty ja vein sen kentälle, sie osasi käydä heti piehtaroimaan. Olisi pitänyt viedä asiaa eteenpäin. :)

    VastaaPoista
  6. Olenkin miettinyt jo pidemmän aikaa, miten opettaisin Paddylle makuullemenoa, tämä havainnoillisti paljon! :) vielä kun saadaan luopuminen vahvemmaksi käytökseksi niin treenailu sujuu sutjakkaammin. Lämpimästi tervetuloa vilkaisemaan munkin blogini, joka keskittyy eläinten kouluttamiseen ja hyvinvointiin. Opiskelen tällä hetkellä eläinten oppimispsykologiaa ja opiskelusta kerronkin postaukissa :) http://hakunatatas.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  7. Moi! Löysin tämän postauksen etsiskellessäni tietoa hevosen makuulle menon opettamisesta ja ajattelin kysäistä sinulta tätä. Olen siis aloittanut tämän tempun opettamisen omalle hevoselleni. Se osaa peruuttaa ryntäistä ja nostaa jalan, mutta ongelmana on, että kun nostan etujalan ylös ja pyydän sitä ryntäistä taakse, tarjoaa se pelkkää peruutusta. Mitenköhän saisin sen tajuamaan, että pelkkä painon siirto riittäisi? Olen yrittänyt harjoitella painon siirtoa ilman jalan nostoa, mutta hevonen reagoi aina peruuttamalla, vaikka mitä tekisin.

    Ja sitten toinen kysymys. Missä kohtaa palkkasit harjoitteluvaiheessa ja laskitko jalan joka toiston välissä alas? Eli palkkaa heti kun nojaa taakse ja sitten jalka alas vai miten? Kiitos, jos vastailet! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      Itse tuossa tilanteessa houkuttelisin jonkin herkkupalan kanssa hevosen päätä alemmas kohti jalkoja ja pikkuhiljaa yhä taaemmas. Samalla voi pitää toista jalkaa ylhäällä, jolloin hevonen kumartuu siirtäessään päätään tarpeeksi taakse. Tärkeää on edetä mahdollisimman pienin askelin, aluksi voi olla, että pään siirtäminen polvien tasolle on jo riittävän vaativa suoritus. On palkittava, ennenkuin hevonen lähtee peruuttamaan, joten palkitseminen on tehtävä tarpeeksi ajoissa. Pienet askeleet ovat hevosellekin mieluisampia ja liian paljon vaatiminen saa sen vain turhautumaan jossain vaiheessa.

      Palkkasin harjoitusvaiheessa hevosen alkuun jo pään siirtämisestä alas ja pikkuhiljaa palkkion saadakseen hevosen oli venyttävä yhä alemmas kumarrukseen, kunnes lopulta palkinto tuli vasta täydestä kumartamisesta. Palkkaus ajoitetaan siihen kohtaan, kun hevonen tekee halutun asian, joten naksutin on kätevä apu kumarrusta ja makuulle menoa opetettaessa. Laskin jalan alas aina jokaisen palkkauksen jälkeen ennen uutta yritystä :)

      Poista