keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Ei tule kesää

Sää eilen

Sää tänään

Sellasta hauskaa, että ihan vain muutaman kerran meinasi ojanpohja houkutella nelipyöräisen kanssa - empä ajellutkaan kuin melkein puoli tuntia 16 kilometrin matkaa kotiin. Kesä oli kovaa vauhtia tulossa, mutta ei sitten näköjään tullutkaan. Heppoja sään muutokset ei nyt tunnu kiinnostavan pätkääkään, kunhan ruokaa nenän eteen tulee. Taisi uuden vihreän ruohon maistelu kuitenkin hieman myöhästyä, kunnon takatalvi! Sataako teillä lunta?

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Olisiko muutama ylimääräinen tunti vapaana?

Päivät ovat menneet yhdessä hujauksessa ja tuntuu, että ei ole ehtinyt saamaan mitään aikaan. Pihattoaita valmistuu vaivalloisen hitaasti, sillä viikkoina illat menevät hevosten hoidon lisäksi äkkiä soittoharrastukseen ja läksyihin - etenkin fysiikkaan, josta ei tajua yhtään mitään. Jos viimeisin koe oli vitonen ja plussa perään, ei se nyt oikeasti kovin hyvin luista. Siinä tarvittaisiin aivoja, joita minulla ei ole.

Lordi tarhailee edelleen postimerkissään ja turhautunutta ponia saa katsella hiuksia päästä repien. Toki joillakin talleilla nelijalkaiset elävät koko elämänsä ulkoillen karsinan kokoisessa hiekkalaatikossaan kaksi tuntia päivässä, mutta minun päähäni se ei istu. Siksi olen koittanut ahertaa aitoja parhaani mukaan, mutta kun aika loppuu kesken! Kaveriakaan kun tänne ei voi ottaa, ennen kuin allekirjoittanut tuhertaja saa aidat kuntoon.

Moni on toivonut kuulevansa, mitä valkeimmalle hännänheiluttajalle kuuluu. Lyylillä oli pitkän aikaan kutinaongelmia, mutta nyt ne ovat vihdoin vähentyneet ja koira on alkanut saamaan vähän lihaakin luiden päälle. Toivon, että oireet pysyisivät nyt lopullisesti poissa, mistä sitten johtuivatkin, sillä kutisevaa koiraa ei ollut yhtään kiva katsella. Lyyli onkin ollut nyt paljon energisempi ja elinvoimaisempi, kun elämässä ei ole jatkuvia häiriötekijöitä. Sillä on ollut jonkin aikaa kaverina jälleen Thelma-beagle ja ne ovat kuin paita ja peppu. Ei niitä voi erottaa, niillä kun kuluu tunteja päivässä yhdessä riehumiseen! Saavat seuraakin toisistaan niinä hetkinä, kun joutuvat olemaan yksin kotona.

Erehtyikö kukaan muuten avaamaan sunnuntain Keskisuomalaista? Siellä oli Lahjasta ja minusta kerrottu aika isokin juttu. Ajelipa tuossa sopivasti yksi ilta minun ollessa ajolenkillä tamman kanssa eräs toinenkin toimittaja ohi - päästiin sitten toiseenkin lehteen edustamaan viikon kuvan muodossa. Minullahan on kohta julkkis tallissa!


Lahja se vain harmaantuu entisestään!







keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Tavat tutut tutuksi tulleet

Hevosten tavat tulevat jälleen hirveän tutuiksi. Yön jälkeen kummaltakin löytyy aivan erilaiset karsinat, mutta päivästä toiseen saman kaavan mukaan sotkettu.

Lahja on hyvin siisti. Sen purut loistavat puhtauttaan ympäri karsinaa ja oikea nurkka toimii vessana. Kaikki on siististi yhdessä läjässä ja niihin on varottu koskematta. Heinät on syöty nätisti, eikä viskelty ympäri karsinaa ja vesikippo on aamullakin puolillaan raikasta vettä. Kun taas kakaran karsina on hävityksen kauhistus! Karsina on yhtä vessaa, ruokailunurkkaa ja petiä yhtäaikaa. Heiniä on siroteltu minne sattuu ja kaikkea ei ole edes syöty, jätökset on levitelty ja piiloteltu ympäri karsinaa ja vesikipossa uiskenneltu. Parhaimmillaan roiskittu myös ainakin puolet vedestä puruille tai ehkä jopa kaadettu koko kippo - lähde siinäs sitten vaihtamaan purut, kun yksi on yössä sotkenut koko karsinan.

Lahja osoittaa olevansa vanhempi ja hyvätapaisempi myös monessa muussa asiassa. Sen voi ihan hyvin aamuisin ja iltaisin päästää kulkemaan vapaasti tarhaan ja karsinaan. Ajolenkinkin jälkeen se kärryjen oton jälkeen talsii itse talliin. Lordin mielestä tälläinen omilla aivoilla ajatteleminen on ihan hepreaa ja myöskin ohjatusti toimiminen on joskus kovin hankalaa. Sille on talven aikana tullut ikäviä tapoja, kuten pureminen ja päälle tunkeminen/ hyppiminen. Taluttamisessa ja hoitotilanteissa toimimisessa on saatu lähteä ihan alusta, sillä röyhkeys on mennyt ihan yli. Pienikin paine puolestaan saattaa laukaista pakoreaktion - nimittäin ylöspäin. Pariin päivään moisia typeryyksiä ei ole enää tehty ja yleinen käyttäytyminen on parantunut, mutta ei aina ole vielä ihan kympin luokkaa oripojan toimiminen.



Lahjan kanssa on köpsötelty nyt riimujen kanssa!

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Suusta löytyi susi - vai siis mikä?

Lahjan kanssa on puuhailtu aika paljon viime päivinä. Muutama päivä sitten se pääsi ihan eri kameran eteen, kuin minun omani ja tämän kuvaussession tuloksia näette alla (neljä ekaa kuvaa). Tehtiin Lahjan kanssa kaikkia maastakäsinjuttuja silloin, vaikkakin tamman kärsivällisyyden puute ja uusi paikka tekikin tehtävänsä. Lahja ei olisi millään nimittäin malttanut rauhoittua ja jäädä istumaan pitkäksi aikaa, mutta kyllä se pariin otteeseen vähän aikaa pysyi paikoillaankin. Ruoka ainakin kelpasi!

Tallin kanssa on edetty myös ja sinne on saatu nyt väliseinä paikoilleen. Puuttuukin enää yksi ovi ja kalterit karsinoista. Pihattoaitaa rupesin tänään väsäämään ja riippuukin ihan minusta itsestäni, missä vaiheessa saan sen valmiiksi... Lordin tämänhetkinenkin tarha tulee suuremmaksi, sillä se tarhaa edelleen väliaikaistarhassaan. Jospa sille löytyisi kuitenkin se kaveri, niin saisi molemmat pihattoon suoraan aidan valmistuttua. Pikku puuhaa riittää aina, mutta pitää ainakin liikkeessä, eikä tule ongelmaa ajanvietosta. Jälleen 24/7 kiinni hevosissa, tätä minä olen kaivannut!

Lahja on alkanut vältellä viime päivinä kuolaimien laittoa, vaikka ajaessa toimiikin normaalisti. Se alkoi mietityttämään, sillä ennen Lahja on ottanut ne suuhun itse pyynnöstä ja nyt lähtee kävelemään karkuun, jos saa tilaisuuden. Meinasin aluksi luulla tilanteen johtuvan vain uudesta paikasta, mutta suuta ronklattuani löydöksenä olikin mitä luultavammin sudenhampaat yläleuassa, mikäli asian oikein tulkitsin (kaikilla niitä ei ole). Piikkejä tuntui myös ja niitä nuorille yleensä nopeammin tuleekin. Aikomus on ajella nyt ihan riimu päässä siihen asti, että saa jonkun raspaamaan ja nykäisemään turhat hampaat pois. Se on kuulemma kuitenkin ihan rutiinitoimenpide hevosten hammaskalustoa huoltaville, joten mitään suuren suurta operaatiota ei ole edessä. Sen verran ikävästi sudenhampaat kuitenkin saattavat painaa kuolaimiin, että ne kannattaa poistattaa, jos kuolaimia käyttää. Kaikkea sitä hevosilla voikaan olla! Sudenhampaat, kukakohan senkin nimen keksinyt?





Tyyppi päikkäreillä tänään.


Ja ajolenkillä



Lyyli tietenkin mukana!

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Mörkö asuu kiven takana

Hepat ovat oleilleet meillä kohta jo viikon ja ovat hyvin tottuneet uusiin päivän rytmeihin. Ne tarhaavat joka päivä iltamyöhään asti ja ovat karsinoissa mahdollisimman vähän aikaa. Aamu alkaa aina väkirehujen jaolla, jonka jälkeen ponit viedään pihalle. Kouluaamuina olen tykännyt tehdä niin, että käyn suurinpiirtein yöpaitasillani ja paljain varpain viskaisemassa rehut kuppiin ja vien hepat pihalle samalla kun lähden kouluun. Ei tarvitse odotella heppojen syömistä tallissa, vaan voi antaa niiden rauhassa syödä ja käydä itsekkin haukkaamassa aamupalaa nassuun välissä.

Lahjan kanssa on käyty jo kolmesti tutustumassa ympäristöön ja vielä ainakin sillä on virtaa riittänyt kovasti. Energiaa tuntuu olevan ylimääräiseenkin, sillä tänäänkin pihassa olevaa verkkorullaa piti ihmetellä suureen ääneen jalat tutisten. Kunhan tässä vauhtiin päästään ja kuntoa päästään kohottamaan, saa ne energiat kulutettua osittain siihen liikkumiseenkin, eikä tarvitse sitten enää kiville ja kannoille puhista. Toki uusi paikkakin tekee vaikutuksensa, mistä sen tietää, vaikka mikä mörkö olisi kyseessä!


tiistai 14. huhtikuuta 2015

Hepat kotona!

Hepat saapuivat muutama päivä sitten kotipihaan aivan juuri nikkaroituihin karsinoihin yöksi. Kalterit karsinoista vielä puuttuivat - ja puuttuvat edelleen, mutta hyvin yönsä kaverukset tallissaan viettivät. Kaikkea muuta pientä ja isompaa hommaa on vielä tehtävälistalla, mutta hevoset ovat samassa paikassa, missä asun! Se on tärkeintä ja on taas ihanaa mennä aamulla hoitamaan karvakorviaan, vaikka sitä ennen seitsemää ylös kömpiessään välillä toiselta tuntuukin. Viimeistään hörisevät nelijalkaiset tallissa varmistavat, että päivä on pelastettu.

Ekana aamunaan hepat joutuivat odottamaan ulos pääsyään liki puoleen päivään, vaikka ne aamulla jo kuuden jälkeen saikin aamuruokansa. Nimittäin pihalta löytyi vasta yksi aita ja samaan tarhaanhan näitä ei voi enää laittaa. Lordi sai pika-aidan, sähköistetyn sellaisen, ja ponit pääsivät vihdoin pihalle. Olivatkin sitten iltamyöhään saakka ulkoilemassa. Pitäisi Lordille väkertää kunnon lautatarha, mutta paikoin on vielä routaa. Jos aidasta haluaa kestävän, joutuu hetken vielä odottamaan, ennenkuin alkaa rautakangella hutkimaan.

Nythän sisarukset joutuvat hetken aikaa elelemään ihan kahdestaan, mutta näkevät toisensa koko ajan lukuunottamatta liikutushetkiä. Heppakaveria on suunnitteilla kuitenkin etsiä - toivottavasti sellaisia löytyy - ei omaa, mutta seuraksi varsanrötkäleille, jotka leikkiseuraa kuitenkin tarvitsevat. Tallista löytyy kaksi karsinaa ja vielä pihattokin, joten tilaa niinsanotulle ylimääräiselle löytyy kyllä. 

Ponit ottivat uuden paikan ihan hyvin vastaan, vaikka Lordi aluksi olikin sitä mieltä, että hän ei uuteen karsinaansa yöksi jää ja huoli oli suuri, missä sisko oli. No siskohan oli vieressä, mutta pieni mies kun ei nähnyt kaveriaan, ellei seisonut kahdella jalalla. Oripojan karsinaan piti lyödä vähän lisää lautoja, ettei se nyt keksi sieltä yli tulla, ennenkuin kalterit saa paikoilleen, mutta nuorukainen rauhoittuikin hetkessä. Toinen yö meni jo kuin olisi aina asunut täällä. Lahjaa nyt ei tuttuun tapaan kiinnostanut mikään muu kuin se, milloin saa ruokaa ja kyttäsi sitä karsinan ovelta heti sinne päästyään. Tänään käytiinkin jo pieni testikierros ajaen uusissa maastoissa ja Lahja oli niin innoissaan, että olisi juossut vaikka koko matkan!

Ponien omia kansioita ja Lahjan hoitovihko

Lahja metsätarhassa, jossa tällä hetkellä tarhailee, Lordi näkyy takana.


Ponien yösijat uusina ja vielä loppusilauksia vaille valmiina

Lahjan tietolappu karsinan ovessa

Hieno mies harjaustuokiolla!