Olisihan se ihanaa, kun ensin pääsisi edes ratsastamaan jälleen omalla hevosella. Viimeisestä kerrasta on kulunut jo luvattoman kauan, reilusti yli puoli vuotta. Sitä järkyttyy itsekin, osaankohan enää edes ratsastaa! Lahjalla luonteella onneksi tuskin tulee ongelmia selkään totuttamisessa ja sen varmasti osaa opettaa kuka tahansa puskaratsuksi. Tehdään siitä nyt sitten puskaratsu ja katsotaan, osataanko me koskaan sen enempää. Hauska olisi joskus vierailla kilpailuissakin jälleen ja jatkaa sitä minun ja Lillan viimeisten sijojen hankintaa, puskaratsu kun taitaa varmasti senkin! On minulla kilpailutakkikin kaapin nurkassa pölyyntymässä, voidaan sitten joskus ainakin esittää true koulu- ja esteratsukkoa...
Puskaratsun tulevaisuuteen on kuitenkin vielä loputtoman pitkä aika, vaikka se nopeasti ohi meneekin. Tyydytään vielä vain ajoponin hommiin. Kipparikin on alkanut taitaa sitä alaa jo paljon paremmin ja olen kahdesti sillä käynyt maastossa ajelemassa. Siellä se on mennyt tähän mennessä tosi reippaasti, ratti, jarrut ja kaasu toimii tosi hyvin.. Hieno Kippari!
Poni panostaa - onko tässä hyvä?
Lahjan aivoissa joku raksuttaa sittenkin: Ohjat eivät anna periksi, kun ovat nupin takana -> ei voi syödä maasta -> kävelempä puskan luo -> ah ruokaa!
Minun uskolliset volvot - paitsi eikös Lahja ollut se H-sarjan mersu...?