keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Kengityskurssilla oppimassa

Kävin päivän mittaisen kengityskurssin, kun sain sähköpostiini tiedotteen, että sellainen olisi tarjolla. Kursseja onkin kaksi, tämä oli ensimmäinen ja seuraava viikon päästä. Nyt ensimmäisellä kerralla kurssilla oli parin tunnin mittainen teoriaosuus vuoluun, sekä kengitykseen liittyen ja sen jälkeen päästiin laittamaan irtokenkiä niin kuolleeseen kuin eläväänkin jalkaan. Seuraavalla kerralla pääsemme kuulemaan enemmän myös hevosen lihaksistosta.

Muistatte minun varmasti joskus maininneen, että kengittäminen kiinnostaa minua ihan ammattinakin, joten keräsin aivosopukoihini kaiken mahdollisen tiedon. Ompahan ainakin tulevaisuudessa hyötyä, jos tulee hakeuduttua pidempiin koulutuksiin. Mukanani oli myös muistiinpanovihko, jonne tuli kirjoiteltua pitkästi. Ajattelin jakaa tietenkin kuultua myös teidän kanssa. Kavioekspertit - ja miksei muutkin - saavat ehdottomasti ottaa kantaa! Millaiset periaatteet teillä on vuolussa/ kengityksessä? Mitä teette erilailla?


Aluksi lähdettiin liikkeelle ihan kavion anatomiasta. Kuvasta näette, säteen osuus tulisi olla kaviosta n. kaksi kolmasosaa ja säteen päästä varpaan päähän matkaa jää enää yksi kolmasosa. Kavioluun kärki löytyy lähes poikkeuksetta siltä etäisyydeltä säteen päästä, mitä säteen pituus on jaettuna neljällä. Lordin säde on noin yhdeksän senttiä, joten kavioluun kärki löytyy siitä suunnilleen 2,25 sentin päästä. Kun kavio on vuoltu oikein, kavion keskikohta ei siis suinkaan ole säteen päässä vaan jonkin matkaa ylempänä. Varvasta ei saa siis päästää liian pitkäksi.

Vuolusta saimme muutamia vinkkejä. Tärkeänä pidettiin lyhyttä varvasta, paineen pois saamista anturalta, riittävää vahvuutta, kannatinpintojen oikaisua, symmetriaa ja mittasuhteita. Vuolussa tulisi kuitenkin kunnioittaa valkoviivaa ja kun puhuttiin kengityksestä, sivukäännekengät kuuleman mukaan olisi paremman pyörähdyksen helpottamiseksi - myös etujalkoihin. Yksi tärkein asia mihin keskityttiin, oli nimenomaan kantojen vuolu. Vastoin yleistä käsitystä meille esitettiin, että niitä saa vuolla rohkeasti hyvinkin alas. Asiaa perusteltiin seuraavasti:


Jos hevosella on pitkät ja matalat kannat, ne karkaavat kavion alle. Kavion tärkeimmät osat ovat tyhjän päällä ja hevonen yleensä yrittää helpottaa oloaan esimerkiksi etujalkojen ollessa kyseessä seisomalla jalat mahan alla ns. mäkihyppääjän asennossa. Tämän seurauksena syntyy jännitystila, joka voi jumittaa ristiselän. Kaviot ovat todellakin tärkeä osa hevosta ja vaikka voimme vaikuttaa vain ruununrajan alapuolella oleviin osiin, vääränlaisella vuolulla voi olla pitkäkantoiset seuraukset.

Kantojen vuolu alemmas löysyttää hankosidettä. Tälle oli joku hieno fysiikkaan liittyvä selityskin liittyen voimaan ja vastavoimaan, mutta nelosen fysiikalla ei pitkälle pötkitä. Tajusin asian suhtkoht hyvin vielä kurssilla, mutta olen autuaasti unohtanut tämän osan oppimastani ja muistiinpanoistakaan ei ole niin paljon hyötyä, että uskaltaisin lähteä puhumaan teille lisää puutaheinää. Yllä olevassa kuvassa huomaatte kuitenkin puolitoista vuotta sitten kuvatut Lahjan kaviot, joista yhdessä kengittäjän kanssa ihmeteltiin mustelmia. Nyt kuvia tarkemmin katsellessa syy voisi löytyä liian kauaksi karanneista kannoista, jonka jälkeen hevonen tukeutuu varpaalle ja painetta syntyy sinne enemmän. Nyt en uskalla mennä sanomaan varmaksi, mutta ensi kurssilla ajattelin kysyä tätä asiaa ja kerron sitten tarkemmin, mitä kurssinpitäjä oli kuvasta mieltä!

Anteeksi piirustustaitoni! Myös nivelpinnat olisi hyvä saada mahdollisimman suoraksi.

Mainitsin kurssilla ohjaajan suosittelevan sivukäännekenkiä. Tämä siksi, että varvaskäännekengät joudutaan asettamaan edemmäs -> kenkä "pidentää varvasta". Opettajamme toimi itse kengittäjänä ja veti rälläkällä valmiisiin kenkiinkin pienen pyöristyksen. Sivukäänteelliset popot mahdollistavat myös varpaan pyöristämisen. Jos varvas on pitkä (riippumatta kaviokulmasta), lisää se koukistajajänteiden rasitusta. Kurssilla laskettiin, että jos kenkään tekee 4 millin pyöristyksen, se vaikuttaa kavioon jo viisi prosenttia. Monille tässä tuli paljon sulateltavaa, mutta itse voin hyvinkin kuvitella asian olevan näin. Jos oman jalan alle sitoo laudanpätkän ja koittaa kävellä, on se hyvin tönkköä. Pyöristetyillä kengänkärjillä on helpompi juosta. Tietenkin hevonen on aivan eri asia kuin ihminen, mutta hevosenkin ajattelisi ravaavan helpommin, jos pyöristys on helpottamassa liikettä. Kohtuus tietenkin kaikessa ja liika on aina liikaa, mutta eikö liian vähän kaviosta ottamisella voi olla vakavuudeltaan aivan samat seurukset kuin liikaa ottamisellakin?

Muuten kurssilla tuli jo ihan tuttua juttua kengän asettamisesta: naulat valkoviivaan, kannat säteen leveimmälle kohdalle, naulojen suunta etuviistoon ja tarpeeksi korkeat otteet. Jos naulat naulaa kavion suuntaisesti, kenkä irtoaa helpommin. Syynä on sälekerroksen putkimainen rakenne: naula pysyy tiukemmassa, kun sen naulaa hieman eri suuntaan. Jos naula tulee hyvin alhaalta jo ylös, kengän irrotessa saattaa lähteä pala koko kaviosta. Tarpeeksi korkeilla otteilla kenkä lähtee siististi irti.

Tässä on havainnollistava kuva tuosta varpaan pyöristämisestä ja kengän asettamisesta niin, että pyörähtäminen helpottuisi (on muuten mun laittama kenkä, joten voi olla vähän vinksallaan...)


Tämä heppa ei muuten paljon enää rimpuillut!

Nyt tuli sen verran paljon asiaa, että olisi varmaan aika jo antaa tilaa ajatuksille. Kommenttia saa jakaa ja erilaisia näkökulmia ehdottaa. Oppimassa tässä vielä ollaan ja nimenomaan eri menetelmät kiinnostavat - niiden avulla tulevaisuudessa tulee kehittymään se omanlainen tapa vuolla ja kengittää. Kurssin pitäjäkin nimenomaan sanoi, että ennenkuin nielee kaiken, kannattavampaa on ensin makustella ja pohtia asioita ja poimia sitten opeista itselleen ne parhaimmilta tuntuvat.

7 kommenttia:

  1. Perusteliko kurssinpitäjä tuota anturalta paineenpoistoa millään? Miten teille kerrottiin oikean kaviokulman tarkistus? Ihan mielenkiinnolla kyselen, kun näistä on eri henkilöillä hyvinkin eriävät ja vahvat mielipiteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oikein, muuta kuin sillä, että antura on ohut ja sitä tulisi suojella. Yllätyin kuitenkin suuresti siitä, miten alas vuoli kannat ja kuinka pyöristi varpaalta (ja kengättömästä kaviosta muualtakin) - toisaalta kuultua kun taas on se, ettei seinämiä missään nimessä saisi pyöristää, koska se heikentäisi kaviota. Itse olen aina ollut enemmän pyöristämisen kannalla.

      Kaviokulman tarkistuksesta meille ei taidettu puhua mitään. Kaviokulmaa tärkeämpänä meille pidettiin riittävän alhaisia kantoja ja tarpeeksi lyhyttä varvasta. Täytyy kuitenkin kysellä kyseisen kengittäjän mielipidettä kaviokulmasta ensi kurssilla!

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus kyllä, tämäntyylisiä voisin lukea enemmänkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja eiköhän toinen ole tulossa toisen kurssin myötä! :)

      Poista
  3. Järkytyin tosta "irto" hevosen jalasta. O.O
    Itse en olisi voinut siihen koskea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No meillä oli tässä yksi päivä oppitunnilla pöydällä sian sisälmykset kurkunpäästä munuaisiin, että yksi irtojalka ei paljoa hetkauttanut! :D Toisille toki tekee pahaa, itse olen uhannut joskus oman hevosen kuoltua jopa itse avata ja tutkia sen läpikotaisin. Mitäpä se kuollut hevonen enää siitä jalan irti repimisestä kärsii.

      Poista
  4. Mitä tarkoitat kantojen vuolulla alas? Sitäkö että kannat otetaan pois? Uh.

    VastaaPoista