torstai 27. huhtikuuta 2017

Esittelyvideo youtubeen

Tänään päässäni kesken päivän syttyi lamppu - tajusin, ettei youtubekanavallani ole koskaan ollut esittelyvideota. Varmasti mahdollista, että osa blogiin eksyy nimenomaan youtuben kautta. Hetken mielijohteesta ajattelin tehdä pienen esittelyvideon sinne, josta uudet katsojat pääsevät heti kiinni siitä, minkälaista materiaalia kanavaltani löytyy. Youtube on aina ollut minulle vain se paikka, jonne säilön kaikki videot, joten ei varmasti tehnyt yhtään pahaa laittaa kanavaa vähän uudelle mallille!

Kuvasin kaikki esittelyvideon pätkät tänään ja siinä vierähtikin aika iso osa päivästä. Halusin videoon pätkän, jossa ratsastan Liisalla pelkällä kaulanarulla, mutta yksi pieni ongelma siinä oli - en ollut siihen mennessä näyttänytkään kaulanarua Liisalle. Muutaman sekunnin pätkää varten kävin uutta tilannetta Liisan kanssa ensin rauhassa läpi. Naksutin oli iso apu tässäkin - oikean reaktion jälkeen seurasi heti palkinto. Aika pian alkoi kääntyminen ja pysähtyminen sujua melko hyvin ja sain pätkän videolle - kaulanarulla meno on kuitenkin ihan alkutekijöissään ja tarvitsee treeniä pitkän aikaa, ennenkuin hevonen alkaa poikkeuksetta mennä oikeaan suuntaan ja oikeaa vauhtia.

Selässä käynnin lisäksi hömpsöttelin Liisan kanssa hetken aikaa myös maastakäsin. Kaura motivoi sitä niin paljon, että se seurasi mielellään minua kuin hai laivaa joka suuntaan. Tamma on kehittynyt lyhyessä ajassa jo melko paljon, vaikka en ole harjoitellut sen kanssa loppupeleissä ihan hirveästi vielä. Haluan kuitenkin saada ensin perusasiat hyvälle pohjalle, ennenkuin lähden sen kanssa harjoittelemaan temppuja - ehkä joskus Liisakin oppii esimerkiksi istumaan pyynnöstä. Aluksi on tärkeämpää, että se oppii hyvin ja monipuolisesti hyödyllisiä perustaitoja maastakäsin, jotta meidän välinen yhteisymmärrys kehittyy ennen temppuiluun siirtymistä.




Lordin kanssa kuvasin materiaalia hieman enemmän - halusin videoon pätkiä sen kanssa temppuilusta. Otin myös muistaakseni ensimmäistä kertaa videolle sitä, kun Lordi kiertää ympärilläni pyytämässäni vauhdissa ja tulee takaisin keskelle luokseni, kun pyydän. Kyseessä on Parellin the circling game, mutta minä en tee sitä aivan samalla tavalla - kyseisessä leikissä pitäisi pysyä paikoillaan ympyrän keskellä antaen hevosen pitää vastuu suunnasta ja vauhdista. Minä kuitenkin olen tykännyt ohjata hevosta käsien avulla oikeaan suuntaan. Lordi on alkanut tajuta leikin idean aika hyvin ja se onnistuu ainakin tarhaolosuhteissa jo ihan vapaanakin.

Päivän tuloksen näette alla ja kuulisin mielelläni mielipiteitä, millainen video on teidän mielestänne!

Toispuoleista menoa

Pari päivää sitten raviväistöjen opettelun lisäksi harjoiteltiin Lordin kanssa myös muita asioita maastakäsin. Mukana oli kaikki tutuimmat temput tietenkin, mutta espanjalainen käynti on yksi uusimmista harjoittelun kohteista.

Espanjalaista käyntiä olen lähtenyt harjoittelemaan Lordin kanssa ihan sillä, että aluksi olen opettanut sen nostamaan yhtä jalkaa kerrallaan ilmaan kosketuksesta. Kun jokainen jalka nousi erikseen hyvin, lähdin harjoittelemaan sitä, että etujalat nousisi kävellessä korkeammalle. Lordilla meni jonkun aikaa tajuta tämä, mutta monen harjoittelukerran tuloksena kävely on alkanut sujumaan niin, että etunen nousee komeasti. Miksi sanon etunen yksikössä - sen näette videossa - vain vasen etujalka tuntuu olevan se, jota Lordi nostaa ilmaan. Paikoillaan ollessa oikeakin koipi nousee, mutta liikkeessä se jää jostain syystä pois pelistä.

Liikkeitä ollaan lähetty hiomaan niin, että olen siirtynyt Lordin oikealle puolelle (josta luonnollisesti helpompi koskettaa oikeaa jalkaa raipalla). Muutamia pätkiä on tullut jo sellaisia, että oikeakin etujalka nousee kävellessä, mutta silloin vastaavasti vasen jää nousematta. Videolta aivan ensimmäisissä pätkissä näette sen, missä vaiheessa espanjalainen käynti on tällä hetkellä.


Treeniä espanjalaisen käynnin hiomiseen tarvitaan vielä jonkun verran, mutta en malttanut siltikään olla kokeilematta, miten jalka nousisi ravissa. Lähdin kokeilemaan samalla yhdistämistekniikalla mistä pari postausta sitten puhuin, tajuaako Lordi kuinka nopeasti yhdistää ravaamisen ja jalkojen korkeammalle nostelun. Lordista näki jo parin kerran jälkeen, kuinka sillä syttyi lamppu päässä ja se alkoi ravatessa jo ennen merkkiä nostella vasenta etujalkaansa.

Olisi hauska tietää, mitä ihmettä hevonen ajatteli kun se koomisen näköisesti nosteli jalkojaan parhaansa mukaan yhden kaurasuullisen takia. Lordia ei tuntunut kuitenkaan paljon kiinnostavan, mihin liikkeisiin sen tarvitsi taipua, sillä se tekee palkkion toivossa vaikka mitä. Voitte kuvitella, miltä ravaaminen näytti, kun hevonen kiltisti nosti korkealle vasenta koipeaan ja jätti oikean jalan liikkeen normaaliksi, jos se näyttää huvittavalta jo käynnissä - meno oli kieltämättä aika jalkapuolisen näköistä...


Olen yllättynyt siitä, miten nopeasti Lordi jälleen sisäisti uutta asiaa, vaikka toispuoleiset liikkeet vielä hiomista vaativatkin. Varsinkin raviharjoittelussa liike tuntui aika nopeasti jo vähän "lässähtävän", sillä hevonen joutui oikeasti jo keskittymään siihen, mitä se teki. Kunhan Lordi alkaa pikkuhiljaa tajuamaan, että myös toista etujalkaa sopii nostella ja liike tulee tutuksi, varmasti hevosen keskittyminen ja voimat riittävät pidempään. Nyt vaan kovasti pienissä pätkissä harjoittelemaan muun harjoittelun ohessa!

Mitä erikoista sinä haluaisit hevosesi oppivan?

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Isomahaisen kuulumisia

Liisa se vaan venyy ja paukkuu kauhealla vauhdilla! En tiedä, alkaako iso maha vaikuttaa vai onko säännöllinen liikunta rauhoittanut hieman tammaa, mutta viime aikoina se ei ole vetänyt kaikkia ratsastusreissuja ihan överiksi. Kovasti en ole tammaa enää liikuttanut, mutta harva se päivä käydään pikkaisen kävelemässä ja joskus otetaan pieni pätkä ravia tai laukkaakin, mikäli tamma siltä vaikuttaa, että kovempi vauhti maistuisi (ja jos vaikuttaa siltä, että nopeammasta askellajista ei tule mitään vinkupukkikohtausta, kun poni pistää tallan pohjaan ja sätkii menemään...).

Vähän välillä puskien suhinat ja ympäröivässä maailmassa kuuluvat rasahdukset aiheuttaa pientä tykytystä Liisan rinnassa, mutta pääosin on saanut allekirjoittanut ottaa selässäkin ihan rennosti - ja jopa heittää ohjat löysäksi kaulalle. Kuulostaa pieneltä, mutta kuten minulle myydessä Liisasta sanottiin, se ei todellakaan ole mikään yksinkertainen "kaikki käy, mitä teet"- hevonen. Halitella ja pusutella sitä saa mielin määrin, eikä tamma mikään äkäinen ole, päinvastoin. Sen kaikista reaktioista ei vaan aina tiedä, mitä tuleman pitää, joten tarkkana saa olla koko ajan.

Näin lopputiineyden aikana olen mennyt jonkin verran ilman satulaa, mutta yksi kerta kaivoin varustehuoneesta pölyttymästä lännensatulan. Se tuntuu istuvan Liisan selkään melko hyvin, joten jos satulan olen laittanut sen selkään, niin viime aikoina se on ollut aika usein kyseinen länkkäri. Mikään maailman paras istua tuo ei omalle takalistolle ole, mutta käyntiköpsöttelyihin huomattavasti mukavampi, kuin estesatula. Minulta löytyy myös joustorunkoinen koulusatula, mutta se on jotain ihan halpismallistoa ja meinaa valua tynnyrimahan selässä uhkaavasti kaulalle, joten jossain vaiheessa tulee varmasti eteen uuden satulan hankinta, viimeistään siinä vaiheessa, kun Lordia aletaan ratsukouluttaa enemmän. Saa nähdä, eksyykö meille joskus sellainen espanjalainen koulusatula, joita mainitsin nähneeni Hevoset-messuilla!


Uudet koristesuitset ovat eksyneet myös Liisan päähän, mutta se on niin pienipäinen, että ne meinaavat olla vähän reilut sille.


Enää siihen maagiseen 300 vuorokauden rajaan ei ole kuin pari viikkoa aikaa, joten kohta on aika alkaa virittelemään valvontakameroita kuntoon! Onko teillä lukijoilla toiveita siitä, mistä lähtien haluatte seurata Liisan öisiä puuhailuja, jo mahdollisimman aikaisesta vaiheesta vai vasta muutamia päiviä ennen laskettua aikaa?

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Raviväistöjen opettelua maastakäsin

Törmäsin facebookin kautta uudehkoon hevosblogiin ja vaikutuin jo muutaman postauksen perusteella niin paljon, että liityin välittömästi lukijaksi. Löydän harvoin lukulistalleni uusia blogeja, mutta luulen, että Ansku ja Super - Horsemanship by Anniina Kokkonen -blogissa tulee olemaan paljon sellaista luettavaa, joka kiinnostaa minua ja josta löydän uutta inspiraatiota. Löysin sitä jo nyt, nimittäin postaus voileipätaktiikasta sai mielenkiintoni heräämään.

Olen jo pidemmän aikaa ajatellut opettaa Lordille pohkeenväistön maastakäsin itseäni kohti myös ravissa, mutta en ole asiaa sen pidemmälle koskaan toteuttanut ja siksi opettelu on jäänyt. Lordi osaa mainiosti väistää minua kohti ja minusta poispäin käynnissä ja lisäksi myös ravata, joten tuon edellä mainitun voileipätaktiikan avulla tarvitsee vain yhdistää asiat. Hassua, ettei minulle ole ennen tullut mieleen, kuinka yksinkertaisesti asian olisin voinut opettaa, vaikka kieltämättä ajatuksissani olen pitkiäkin aikoja pohtinut, miten järkevimmin saisin raviväistöt opetettua.

Voitte käydä lukemassa tarkemmin linkkaamastani blogista, mitä voileipätaktiikalla tarkoitetaan, mutta yksinkertaisimmillaan siinä on tavoitteena saada hevonen yhdistämään liikkeitä yhdeksi kokonaisuudeksi. Raviväistön kanssa opettelun voi aloittaa siis siitä, että hevosta pyydetään ensin väistämään käynnissä muutama askel, sitten ravaamaan suoraan ja tämän jälkeen taas väistämään käynnissä. Jos hyvin käy, hevonen mielellään alkaa yhdistämään asioita ja pian tehtäväsarjan sijasta on koossa yksi haluttu liike: raviväistö.

Mörrimöykky.

Lähdin mielenkiinnolla kokeilemaan tekniikkaa Lordin kanssa ja kieltämättä innostuin hieman, sillä
vain muutaman toiston jälkeen ori otti jo ensimmäiset raviväistöaskeleensa! Myöhemmin tajusin, että tekniikkani ei ollut ihan voileipätaktiikan mukainen vaan enemmänkin puolikas voileipä, sillä pyysin Lordilta aluksi ravia ja sitten väistöä käynnissä - alun toinen "voileivän kansi" jäi siis tekemättä. Joka tapauksessa hevonen tuntui sisäistävän nopeasti mitä siltä halutaan ja kuuden minuutin jälkeen Lordi esitteli jo ylpeänä oppimaansa. Sen sijaan, että olisin lähtenyt suoraan ravista pyytämään väistöjä jo ensimmäisellä kerralla, oli oppiminen hevoselle varmasti paljon helpompaa asioiden pilkkomisen ja yhdistelemisen avulla.

Mietin hetken aikaa milloin palkitsen hevosen, mutta päädyin palkitsemaan sen naksuttimen avulla käyntiväistön aikana. Ravaamisesta ei siis tippunut namia, joten luulen senkin olevan yksi motivaation poikanen hevoselle yhdistää asiat - jos ravaa ja väistää yhtä aikaa, saa palkinnonkin nopeammin. Lordille tekniikka tuntui sopivan niin hyvin, että tulen sitä varmasti käyttämään tulevaisuudessa myös jonkun muun asian opettelussa.


Videossa näkyy pätkiä harjoitteluista ihan ensimmäisistä kerroista lähtien. Kuten lopussa huomaatte, niin väistöä alkoi tulla käynnin sijasta jo ravissakin!

torstai 20. huhtikuuta 2017

POSTAUSSARJA: Hevosen tiineys- ja varsa-aika osa 5

VARSOMINEN


Postaussarjan viidennessä osassa kerron hieman siitä, miten normaali varsominen etenee. Yleensä kaikki menee hyvin ja hevonen on nopea synnyttäjä. Varsomisen valvominen on silti elintärkeää, sillä kun asiat menevät pieleen, on tilanne usein hengenvaarallinen. Postaussarjan seuraavassa osassa käsittelen muutamia yleisiä tiineyden ajan ongelmia, sekä varsomisessa syntyviä komplikaatioita, mutta kerrottakoon nyt normaali varsomisen kulku. 


NORMAALI VARSOMINEN


AVAUTUMISVAIHE

Tamman normaali varsominen alkaa avautumisvaiheella, joka voi kestää tunnista moneen tuntiin. Tämän aikana kohdunkaula aukeaa ja varsa kääntyy kohdussa oikeaan asentoon, jotta se voi syntyä. Tammassa voi havaita jonkunlaista levottomuutta, se ei välttämättä halua enää syödä ja varsinkin loppua kohden alkaa hiota. Varsinkin kokeneet varsojat saattavat kuitenkin vaikuttaa aivan normaaleilta.


ULOSTYÖNTÖVAIHE

Toinen vaihe, ulostyöntövaihe, alkaa vesien menolla, jolloin tamma yleensä viimeistään hakeutuu makuulle. Sikiövesi on normaalisti kirkasta ja selkeää. Toisen vaiheen alkamisen jälkeen on tärkeää, että varsa syntyy puolen tunnin sisällä, sillä muuten varsa voi kärsiä hapenpuutteesta. Siksi ei voi korostaa liikaa varsomisen valvomisen tärkeyttä!

Muutaman minuutin kuluessa esiin työntyvä vaalea amnionkalvo on merkki varsomisen normaalista etenemisestä. Ensimmäisenä näkyviin tulee varsan etujalat toinen hieman edempänä, jotta lavoilla on tilaa syntyä. On aivan tavallista, että tamma nousee tässä vaiheessa vielä ylös ja etsii parempaa asentoa. Polttoja tulee yleensä 3-4 peräkkäin, josta seuraa parin minuutin tauko. Mikäli tammaa haluaa avustaa, voi varsaa varovasti vetää alaspäin tamman kintereitä kohti (ei suoraan!). Kalvoa varsan turvan ympäriltä ei saa rikkoa, ettei se rohkaise varsaa hengittämään ennenkuin rintakehä on ulkona (poikkeuksena tilanteet, joissa varsominen on kestänyt kauan ja varsan henki on vaarassa). Jos tamma varsoo seisaaltaan, on tärkeää ottaa varsa vastaan.

Varsan synnyttyä on vielä normaalia, että sen takajalat saattavat jäädä vielä synnytyskanavaan. Tilanne kannattaa pitää rauhallisena, sillä tässä vaiheessa tammassa voi olla vielä jopa kolmasosa varsan verestä, joka kulkeutuu napanuoraa pitkin varsaan. Jos varsa ei hetkessä riko kalvoja, kannattaa ne käydä rikkomassa pään kohdalta samalla hengitystiet puhdistaen, ettei varsa tukehdu.

Napanuora katkeaa tavallisesti itsestään viimeistään siinä vaiheessa, kun tamma nousee ylös. Jos se ei ota katketakseen, voi sen katkaista varovasti asettamalla toinen käsi varsan vatsaa vasten painaen samalla napaa vasten ja toisella kädellä kiertää ja vetää napanuoraa. Varsan vatsanseutua on tärkeä varoa, sillä sen vauriouduttua syntyy helposti napatyrä. Napanuorassa on selvä kuroutuma muutaman sentin päässä vatsasta ja mikäli se ei katkea edes vetämällä, voi sen katkaista myös steriileillä saksilla.


JÄLKEISVAIHE

Jälkeisvaihe alkaa, kun varsa on syntynyt ja napanuora katkennut. Mikäli napanuora ja rikkoutunut amnionpussi roikkuu kovin alhaalla tamman kintereiden alapuolella, voi ne varovasti sitoa ylemmäs jottei ne repeä. Jälkeiset irtoavat normaalisti parin tunnin kuluessa varsomisesta, mutta viimeistään niiden olisi tulla irronnut kuuden tunnin kuluessa, ettei jälkeisten jääminen aiheuta tammalle hengenvaarallista myrkytystilaa.

Jälkeisvaiheen aikana tammalla voi olla kipuja, sillä kohtu supistuu hyvin nopeasti. Jälkeisten irrottua ne pitää aina tarkistaa levittämällä vaikka tallin käytävälle. Varsan puoli jälkeisistä on kirkas ja sileä, tamman puoli punertava ja nukkainen. Jälkeisissä on reiät kohdunkaulan ja munanjohtimien kohdalla ja ne painavat noin kymmenen prosenttia varsan painosta. Jälkeisten outo väri, epätasaisuudet nukassa tai liika/ liian vähäinen paino voivat kieliä ongelmista.


NORMAALI VARSA SYNTYMÄN JÄLKEEN

Normaalin varsan syke on välittömästi syntymän jälkeen noin 60 kertaa minuutissa, myöhemmin 70-120 kertaa minuutissa. Varsa alkaa hengittämään heti itsenäisesti syntymän jälkeen ja hengitystiheys on 20-40 kertaa minuutissa. Pikkuvarsan ruumiinlämpö on 37-38,5 astetta.

Varsan on saatava elintärkeää ternimaitoa tarpeeksi ensimmäisten tuntien aikana, sillä kuuden tunnin jälkeen vasta-aineiden imeytyminen verenkiertoon heikentyy (ilman vasta-aineita ei voi kehittyä tervettä hevosta!). Normaalisti varsa löytää lopulta itse nisälle, mutta mikäli niin ei parin tunnin sisällä tapahdu, voi sitä yrittää ohjata tai vaihtoehtoisesti juottaa sille puhtaasta tuttipullosta ternimaitoa. Tamman ternimaito on paksua ja kellertävää, mutta mikäli niin ei ole, voi maidossa olla liian vähän vasta-aineita ja silloin on turvauduttava joko pakastettuun ternimaitoon tai eläinlääkärin tekemään plasmansiirtoon.

Varsa virtsaa ensimmäisen 12 tunnin aikana ja ulostaa "varsapikin" 24 tunnin sisään. Mikäli varsa ei ole kuitenkaan ulostanut kuuden tunnin sisään tai selvästi yrittää ulostaa, mutta mitään ei tule, on sille hyvä tehdä perähuuhtelu. Helpoin on ostaa apteekista ihmisille tarkoitettu peräruiske, mutta huuhtelun voi tehdä myös perähuuhteluletkun ja laimennetun mäntysaippuan avulla (½dl mäntysaippuaa litraan vettä). Myös virtsaamista on hyvä seurata, että virtsa tulee varmasti oikeasta osoitteesta.

Pikkuvarsa menee nopeasti huonoon kuntoon, jos ongelmia ilmenee, joten vielä varsomisen jälkeenkin on tärkeä seurata, että sen elämän ensimmäiset tunnit lähtevät hyvin käyntiin. Pienillä asioilla voi pelastaa jopa varsan hengen!


Lordin syntymä alusta loppuun
Videossa näkyy kaikki sen enempää kaunistelematta, joten jos koet, että voit siitä järkyttyä, en suosittele katsomaan videota!

Oletko sinä koskaan ollut mukana varsomisessa?

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Hevoset-messujen tunnelmia

Menneet viikot ovat olleet tekemistä täynnä, sillä koulujen pääsykokeet häämöttävät jo ihan nurkan takana. Pääsykoemateriaalit ovat pääosin mielenkiintoista luettavaa, joten olen saanut tsempattua itseäni paremmin kuin yhteensä koko lukion aikana, vaikka välillä on tehnyt mieli viettää aikaa auringossa mieluummin, kuin homehtua sisällä tietokoneen näytön edessä. Olen korjannut ongelman viemällä koneen pihalle ja koittanut motivoida itseäni lukemaan siellä. Reilu kolmisataasivuinen Polamkin ennakkomateriaali aiheuttaa silti lähinnä epätoivoa ja sen määrä vain kasvaa päivä päivältä kokeiden lähentyessä.

Poliisiammattikorkeakoulun lisäksi olen hakenut kätilöksi ja pari päivää Polamkin ensimmäisen pääsykoeosion jälkeen odottaa SoTeLi-esivalintakoe, johon en ole valmistautunut juuri yhtään. Polamk on se, jonne ehdottomasti haluan päästä, joten olen koittanut antaa itselleni luvan siihen, ettei toisiin kokeisiin tarvitse ihan niin paljon päntätä. Panostan mieluummin 110 prosenttisesti siihen, minne haluan eniten. Vaikka pääsisin jonnekin muualle sisään nyt, eikä Polamkiin ovet aukeaisi, niin luulen, että tulisin hakemaan poliisikouluun vielä joskus uudelleen.

Palataan nyt ajassa hieman taaksepäin, reilu viikko sitten olleisiin Hevoset-messuihin. Minulle kävi ikävästi niin, että autoni hajosi ennen messuja ja hetken mietin, millä taion itseni Tampereelle. Lauantai jäi välistä, mutta onneksi pääsin sunnuntaiksi katselemaan messumeininkiä.







Päivä meni suurimmaksi osaksi kierrellessä myyntikojuja ja ohjelmaa tuli seurattua sivusilmällä. Luulen, että olisin viihtynyt paremmin kentän laidalla, jos omistaisin pidemmän objektiivin, mutta jouduin pärjäämään 50 millisellä. Kuvia tuli silti otettua ja yritin mahdollisuuksieni mukaan ujuttautua sopiville paikoille lähelle sopivia kuvauskohteita.

Messuilta aluksi ei ollut tarkoitus ostaa yhtään mitään, mutta sitten eksyin TrekHorsen osastolle ja ihastuin heidän varusteisiinsa. Kuolasin pitkän aikaa espanjalaisia koulusatuloita ja harkitsen vakavasti hankkivani joskus sellaisen Liisalle ja Lordille. Satulat tehdään mittatilauksena, eikä hintakaan ole paha mittatilaussatulaksi, joten kiinnostukseni todella heräsi. Satula sai luvan jäädä vielä hyllyyn, mutta kierreltyäni aikani messuhulinassa, palasin takaisin ostamaan koristeelliset suitset. Kesällä näyttelyt odottavat ja ne sopivat näyttelysuitsiksi Lordille aivan täydellisesti.

Mitään muuta erikoisempaa messuilta ei mukaan tarttunut, mutta pihalla nähtyäni vesikippoja halvalla, ostin Liisalle uuden saavin karsinaan. Edellinen olikin jo aika tuhotussa kunnossa, joten uusi oli tarpeen.

Olitko sinä hevosmessuilla?

Lordin uudet suitset


Kyllä näillä kelpaa näyttelyihin mennä!

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Liisan tiineys 270vrk

Taas on mennyt kuukausi ihan hujauksessa! Liisan laskettuun aikaan ei ole enää kuin reilu kaksi kuukautta aikaa, mutta periaatteessa normaaliaikainen varsa voi syntyä jo 50 päivän kuluttua. Kuukausi tästä eteenpäin, niin 300 vuorokautta pidetään rajapyykkinä sille, että voi syntyä elävä varsa. Tietenkin toivottavaa olisi, että vähintään 320 vuorokautta asukki pysyisi sisällä.

Liisan olo alkaa ilmeisesti pikkuhiljaa käymään hieman ahtaaksi, sillä se on alkanut päivisin pyörittelemään heiniä ympäriinsä ja syö vähän hitaammalla tahdilla. Yöheinät katoaa vielä kaikki parempiin suihin, mutta tarhaan osa jopa tallotaan. Kevyttä liikuntaa tamma ei näytä pitävään vieläkään pahana, joten aina sillointällöin olen käynyt heittämässä pientä lenkkiä ympäristössä joko taluttaen tai ratsain.

Kameravalmisteluja on jo tehty ja karsinan nurkkaan on ilmestynyt teline. Toisesta nurkasta löytyy ihan perinteinen analoginen valvontakamera, mutta siihen telineeseen tulee jotain aivan muuta, nimittäin tietokone. Tietokoneen kamera kuvaa sopivasti Liisan karsinasta kuvaa vaikka ympäri vuorokauden ja samalla videokuva on tarkoitus lähettää suorana lähetyksenä YouTuben kautta. Se tarkoittaa sitä, että teistä jokainen voi seurata Liisan puuhailuja varsomisen lähestyessä tietokoneella tai puhelimella, kunhan lähetys on päällä! Luonnollisesti myös varsomista pääsee todistamaan moni muukin kuin pelkästään minä, mikäli vain sattuu seuraamaan kuvaa oikeaan aikaan ja mitään niin suuria ongelmia ei synny, että lähetys on parempi katkaista. Päivisin tyhjää karsinaa on vähän tylsä tuijotella, mutta lähetykset on tarkoitus aloittaa hyvissä ajoin antaen tietokoneen kuvata iltatallista aamutalliin asti.

Kuinka moni aikoo seurata videolähetyksiä?

270vrk


Maha on alkanut venyä vähän joka suuntaan!


perjantai 31. maaliskuuta 2017

Arvonnan aika

Onko lippu vielä hankkimatta Suomen suurimmille hevosalan messuille, joissa jokainen hevosihminen haluaa vierailla? Ei hätää, saat lipun minulta - tarvitset vain hieman hyvää tuuria!

Minulla on kunnia, ollen yksi messujen #Tähtiblogisti, arpoa teille lukijoille viisi 20€ arvoista lippua Tampereen messu-ja urheilukeskuksessa 8.-9.4.2017 järjestettäville Hevoset-messuille. Liput ovat jokainen yhden päivän lippuja.

Sinun tarvitsee tehdä kaksi asiaa osallistuaksesi arvontaan:

- Kommentoi allesi sähköpostiosoitteesi
- Kerro, miksi juuri sinun tulisi saada lippu Hevoset-messuille

Arvonta suoritetaan huomenna 1.4.2017 klo 20.00 aprillipäivästä huolimatta ja voittajille ilmoitetaan samana iltana sähköpostitse. Liput lähetetään postitse heti maanantaina, jotta ne ehtivät perille ennen messuja. Tarkkaile sähköpostiasi, sillä sinulla on aikaa lähettää osoitteesi minulle sunnuntaihin klo 20.00 mennessä, muussa tapauksessa arvon lipun/ liput uudestaan!


Arpaonnea!



tiistai 28. maaliskuuta 2017

Sirkuspellet liikenteessä

Toisena Sonjan vierailupäivänä pelkän Liisan sijasta molemmat ponit saivat liikuntaa. Tällä kertaa minä kipusin Liisan selkään ja suuntasin sen kanssa pellolle. Tammalla tuntui olevan energiaa jälleen aika reilusti, mutta ihme kyllä se pysyi tälläkin kertaa ihan aisoissa, eikä mitään ihmepomppuja tullut. Toki jouduin aika paljon vaatimaan koko ajan jotain ponilta, että sen keskittyminen pysyi asiassa, eikä Liisan tarvinnut itse suunnitella vauhtia ja suuntaansa. Niistä suunnitelmista kun ei ole vielä tähän mennessä ollut kovin positiivista sanottavaa, vaikka tamman naurettavat pukkisarjasekoilut saavatkin välillä vähän hymyn huulille.

Pellon pohja oli ihan hyvässä kunnossa, se oli vielä kova, muttei liukas, joten uskalsin nostaa kerran laukan. Varauduin jälleen johonkin vinkuvaan kiitolaukkasekoiluun, mutta yllätyin suuresti, kun Liisa tyytyi laukkaamaan ensimmäisestä askeleesta kiltisti korvat hörössä. Toki isomahaiselta vauhtia olisi piisannut ja aika paljon sai yrittää rauhoittaa menoa, mutta lopputulos oli kaikenkaikkiaan siedettävä. Laukan jälkeen sai riittää ja oli aika lähteä käppäilemään tallia kohti.

Siellä ne taas kaukana tiellä meni, hurjan pelottavat lastenrattaat... Jos joku, niin Liisa osaa paikoilleen jähmettymisen taidon!

Tuon ison mahan kanssa alkaa tälläisen pitkäjalkaisen koivet näyttää tappijaloilta hurjat 140 senttiä korkean Liisan selässä..


"Iiiiik! Jotain ihan kauheeta oli tuolla!"




"Jee, nyt mennään!"

"Hanaa!"



Sonja kokeili taitojaan vuorostaan Lordin kanssa ja taitaa olla ensimmäisiä kertoja, kun joku muu sen kanssa ylipäätään temppuilee. Aluksi kaksikko päätyi pellolle ohjasajon merkeissä ja Lordi näytti suoranaiselta sirkuspelleltä värikkäine pinteleineen. Ohjasajaen oli hyvä ottaa vähän tuntumaa aluksi hevoseen. Neuvoin myös, miten Lordin saa tekemään pohkeenväistöä, mutta se on hevosellekin vielä niin uusi asia, että jo yksi askel oli hyvä saavutus. Pellolla harjoittelun jälkeen käytiin hakemassa vähän kauraa taskuun ja ajattelin, josko Sonja haluaisi kokeilla muutamia temppuja Lordin kanssa.

Alkuun homma oli vähän hakemista, kun parhaani mukaan koitin huudella sivusta mitä kaikkia merkkejä olen käyttänyt Lordin kanssa, mutta kieltämättä olen yllättynyt miten hyvin hevonen toimi vieraamman ihmisen käsissä. Pystyyn hyppäämisestä Lordi tavanomaiseen tapaan vähän innostui ja olisi tarjonnut sitä vapaaehtoisestikin, mutta toiseen temppuun siirtyessä ori taas loisti osaamisellaan. Sonja kyseli hämmentyneenä, mitä oikein pitikään tehdä, kun sanoin että laittaa käden selän päälle ja pyöräyttää ponia itsensä ympäri, mutta kun Lordi meni makuulle, tajusi ohjastajakin mistä oli kyse. Toisella kertaa makuulle meno ja istuminen sujui molemmilta jo kuin olisivat aina tehneet temppuja yhdessä!









keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Liisa räntäsateen uhrina

Muistatte lienee Sonjan, joka on aina silloin tällöin esiintynyt blogissa. Vaikka välimatka on kasvanut, näemme silti välillä yleensä heppailun merkeissä, kuten tälläkin kertaa. Materiaalia on siis lähipäivinä luvassa paljon ja vähän enemmän!

Ensimmäisenä päivänä aika meni pitkälti Liisan kanssa ja ensimmäistä kertaa sen selkään nousi joku muu kuin minä. Se on ollut yleensä vähän pöhkö varsinkin silloin, kun viimeisimmästä ratsastuskerrasta on jo jonkin aikaa, joten otin myös liinan mukaan. Alkuun Sonja meni liinan kanssa, mutta koska Liisa vaikutti tällä kertaa ihan hyvältä, otettiin liina pois. Toki energiaa sillä tuntui olevan ja aikamoista tikutusta meno oli toisinaan, mutta yhtään riehumiskohtausta ei tullut. Hyssyttelyllä ja rauhallisella äänellä pääsi jo pitkälle, vaikka välillä Liisan pikajuoksu aiheutti totaalirepeämisen niin allekirjoittaneelle kuin selässä kiikkuneelle Sonjallekin.

Aika pian alkoi sataa niin kaatamalla räntää ja tuuli jäädytti sormet, joten päätettiin yhteistuumin lähteä takaisin tallille. Liisan tiineys alkaa olla niin pitkällä, että liikutuksen määrän ei tarvitse enää olla niin suurta. Maha ainakin alkaa olla niin iso, että kohta ei taida mennä edes satulavyö kiinni! Hetken aikaa vyön kanssa saa jo äheltää, mutta vielä tarpeeksi kauan yrittämällä saa kuin saakin sen kiinni.

Lordin kanssa ei eilen ehditty tekemään mitään, mutta tänään se pääsi Sonjan kanssa esittelemään taitojaan, kun taas minä kiipesin vuorostani Liisan selkään. Huomenna on luvassa tuplamäärä hieman aurinkoisempia kuvia, mutta tässä todistusaineistoa eilisestä Sonjan ratsastuskerrasta loskasäässä:


Liisa olisi selvästi halunnut jäädä päiväunille!

Liisa juonii jo suunnitelmiaan: "Sitten kun kukaan ei tajua, niin mä lähden juoksemaan nopeammin kuin gepardi enkä muuten ihan äkkiä pysähdy!"

Jossain kaukaisuudessa näkyi jotain todella jännittävää...


Kertaakaan ei ollut tarkoitus laukata, mutta jostain syystä mulla kyllä oli näitä laukkakuvia kamerassa!

Liisa selvästi kuvittelee olevansa pikajuoksukisassa.



 Niin ihastunut tuohon varsamahaan!

Tuulee? Ei yhtään. Tässä vaiheessa Liisankin ilmeet alkoi mennä jo ihan mutruun: "Onks nyt ihan pakko enää juosta tässä kaatosateessa!?"