tiistai 24. tammikuuta 2017

Viikonlopun kuvailut

Viikonloppu meni taas niin nopeasti ohi, että tuntuu kuin sitä ei olisi ollut ollenkaan! Onneksi viimeisiä viikkoja viedään, joten pian ei tarvitse enää ravata liki 300 kilometrin välimatkaa viikottain vaan pääsee rauhoittumaan kotiin lukulomalle. Vielä kun jaksaisi motivoida itseä jonkin aikaa, niin kirjoitusten jälkeen on lukio taputeltu.

Lordin kanssa viikonloppu meni tällä kertaa maastakäsittelyn parissa. Olen sen kanssa lähtenyt opettelemaan espanjalaista käyntiä, joskin opiskelu on vielä aivan alkutekijöissään. Lordin aivosolut tuntuvat käyvän vähän hitaammalla ja se vaatii todella paljon toistoa toiston perään, ennen kuin sen päähän saa iskostettua, mitä siltä halutaan. Hienosti se on älynnyt nyt, että jalkaa on tarkoitus nostaa kun minäkin nostelen koipiani korkealle. Siihen kuitenkin tyssää ponin ymmärrys, kun pitäisi lähteä kävelemään eteenpäin. Se ei siinä vaiheessa enää tunnu käsittävän, että ei riitä kun kinttuja nostaa, vaan ne pitää nostaa korkeammalle aivan niinkuin paikoillaan ollessa. Vielä paljon toistoja on edessä, mutta kun poni kerran hoksaa mitä siltä halutaan, niin sen jälkeen se muistaa sen luultavasti aina.

Jotta viikonloppu ei mennyt aivan kokonaan pelkän uuden asian opetteluksi, kerrattiin jälleen vähän vanhoja tuttuja asioita. Lordi on hienosti oppinut pysymään paremmin paikoillaan makuulla ollessa/ istuessa vaikka lähtisi vähän kauemmas, vaikka vielä varsinkin kameran kanssa yksin touhutessa homma on aika säätämistä.




Lyyli sai jälleen osoittaa taitonsa ja tällä kertaa se sai luvan poseerata nuolikotelon kanssa. Varmasti joku päivä näitä inkkariaiheisia kuvia tulee jälleen otettua enemmän, mutta tällä kertaa mentiin tällä kokoonpanolla. Kovasti olen mielessäni pähkäillyt, mitä kaikkea uutta keksin inkkariteemaisiin kuviin ja jonkun verran ideoita päässä on jo kehittynyt. Jos jollakin on nyt aivan supermahtava idea päässä, minkälaisia kuvia haluaisi blogissa nähtävän, niin saa ehdottaa!

Lyyli on vaan niin helppo kuvattava, sillä se pysyy lähes aina takuuvarmasti paikoillaan siinä kohtaa, mihin sen on asetellut. Lisäksi koiran katse on suunnattavissa ihan minne vaan, kun ottaa jonkun risunpätkän ja heiluttelee sitä siinä suunnassa mihin haluaa Lyylin katsovan. Se kun on aivan hulluna kaikkiin kepinpätkiin, palloihin ym. esineisiin mitä voi heittää eikä varmaan kyllästy koskaan juoksemaan niiden perässä. Kovin pitkään ei tällä kertaa tullut kameran kanssa kaislikossa rämmittyä, mutta nämä kuvat sain kuitenkin aikaiseksi. Ehkä seuraavalla kerralla mukana on myös jompikumpi kaviokkaista!





Miten teidän viikonloppu sujui?

torstai 19. tammikuuta 2017

POSTAUSSARJA: Hevosen tiineys- ja varsa-aika osa 3

KANTAVAN JA IMETTÄVÄN TAMMAN RUOKINTA


Kantavan tamman ruokinta ei ole kovinkaan vaikea toteuttaa, sillä vasta tiineyden viimeisen kolmen kuukauden aikana kasvava sikiö lisää tamman ravinnontarvetta. Alkutiineydessä tammaa voi ruokkia sen mukaan, miten se liikkuu: liiasta ruokinnasta voi olla jopa haittaa, sillä lihavalla tammalla sikiölle jää vähemmän tilaa kasvaa ja varsominen voi olla vaikeampaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että heinä on jokaisen hevosen perusrehu, joten sitä on annettava riittävästi ja sen on oltava hyvänlaatuista. Pilaantuneet rehut voivat olla syy jopa varsan luomiseen, joten syötettäviä rehuja saa luvan kanssa tutkia kriittisin silmin. 

Väkirehujen määrää suunniteltaessa kannattaa kiinnittää huomio ensimmäisenä kalsiumin ja fosforin suhteeseen. Hyvänä kalsium-fosforisuhteena voi pitää 1,5/1, mutta kantavilla ja imettävillä tammoilla se voi olla hieman korkeampi, 1,8-2/1. Liian fosforipitoisesta (esim. kaura on hyvin fosforipitoista) ruokinnasta voi seurata kalsiumin puutosoireita, joita voi olla esimerkiksi erilaiset luustoviat. Hevoselle tulisi valita oikeanlainen kivennäinen sen syömien rehujen perusteella.

Kalsium-fosforisuhteen ja niiden oikean annostelun lisäksi muita tärkeimpiä kivennäisiä ovat kupari, sinkki ja magnesium, sillä ainakin itse olen huomannut niiden saannin jäävän usein hieman vähäiseksi. Sinkin puute voi aiheuttaa kutinaa ja huonosti paranevia haavoja, kun taas kuparin liian vähäinen saanti vaikuttaa raudan imeytymiseen ja voi olla sitä kautta syy anemiaan. Siksi anemiasta kärsivällä hevosella olisi tärkeä tarkastaa ensin kuparin riittävä saanti, sillä syy ei yleensä ole liian vähäisessä raudan saannissa vaan sen imeytymishäiriöissä! Tamman maito ei myöskään hirveästi sisällä kuparia ja sinkkiä, joten riittävä sinkin ja kuparin syöttö kantavalle tammalle on tärkeää, jotta varsan kehitys ei häiriinny. Jotta natriumin ja kloorin tarve tulee tyydytettyä, on hevosella oltava vähintään suolakivi tarjolla, joskus myös pieni lisäsuolan syöttäminen on paikallaan.

Tärkeimpiä vitamiineja kantavalle tammalle ovat A-, D- ja E-vitamiinit. D-vitamiini vaikuttaa niinikään kalsiumin lisäksi sikiön luiden kehitykseen ja on erityisen tärkeä meidän pimeässä ja kylmässä Suomessa, jossa auringonvalon saanti on talvisin vähäistä. E-vitamiinin puute sen sijaan voi aiheuttaa syntyneelle varsalle vaikeuksia nousta seisomaan. Minulla kumpikin hevonen syö aina talvisin A-, D-, E-vitamiinilisää.

Sikiö alkaa kasvaa hurjalla vauhdilla viimeisten kolmen tiineyskuukauden aikana ja silloin tamman valkuaisentarve hieman nousee. Kovin suurista määristä ei puhuta (n. 50g lisää sulavaa raakavalkuaista päivittäin, normaalin ei-kantavan tarve n. 400-600g srv riippuen painosta ja liikutuksen määrästä), mutta se kannattaa silti huomioida. Liisalle minulla on odottamassa soijarouhetta, joka on valkuaispitoisuudeltaan korkea ja siksi oiva vaihtoehto lisäämään valkuaisen määrää ruokinnassa.


Kun varsominen selvästi alkaa olla lähellä, voi olla paikallaan vähentää väkirehujen määrää selvästi. Varsomisen jälkeen väkirehuannokset kannattaa pitää alhaisina muutaman päivän ja lähteä niitä sitten nostamaan. Imettävän tamman ruokinnan toteuttaminen on jo selkeästi haastavampaa, sillä energiantarve on hyvin suuri.

Sen lisäksi että kivennäisten ja vitamiinien tarve hieman nousee, yksi merkittävimmistä imettävän tamman tarpeista on riittävä valkuainen. Jos verrataan, että normaali kohtalaisessa rasituksessa oleva hevonen tarvitsee sulavaa raakavalkuaista noin 500g päivässä, tarvitsee imettävä sitä jopa 1200g/ pv. Ihanteellisinta olisi, jos imettävä pääsee hyvälle laitumelle, mutta aina laidunkaan ei riitä kattamaan tarpeellista valkuaisen saantia, joten lisävalkuaisen syöttäminen esimerkiksi soijarouheen muodossa on paikallaan. Usein imettävän tamman ruokinnan suunnittelu voi osoittautua hankalaksi, sillä kaikkien ravintoaineiden riittävästä saannista voi olla vaikea huolehtia tarvemäärien ollessa suuria.

Edelleen ja jälleen voin lämpimästi suositella Anneli Lillkvistin Ruokinnalla tuloksiin- kirjaa. Siitä on ollut kovasti apua erityisesti imettävän tamman ruokintaa suunniteltaessa!

Onko sinulla ollut kantava ja/ tai imettävä tamma? Miten sitä on ruokittu?

tiistai 17. tammikuuta 2017

Voihan kasvava maha!

Joka kerta kun saapuu kotiin, tuntuu Liisan maha kaksinkertaistuneen muutamassa päivässä! Vaikka pyöristyvä vatsa sai taas ihmettelyjä osakseen, ei se tunnu vieläkään haittaavan Liisan menoa pätkääkään - ainoastaan satulavyön kanssa alkaa olla tiukkaa jo. Luulen, että tämä kuukausi mennään vielä ihan normaalisti, mutta sitten saa alkaa jättää jo satulan nurkkaan, kun vyön kanssa vääntäessä alkaa mennä ikuisuus. Ehkä sitten Liisankin liikunta alkaa muuttua vähäksi aikaa enemmän aivojumpan puolelle, sillä olen harmittavan vähän sen kanssa vielä harjoitellut maastakäsin.

Viime viikonloppuna satula sai vielä asettua tuttuun selkään, kun käytiin Liisan kanssa sekä lauantaina, että sunnuntaina heittämässä pieni lenkki. Tutulla pellolla meneminen alkaa sujua jo ihan mainiosti ja joka kerta Liisa tuntuu menevän paremmin. Käynnissä ja ravissa alkaa tulla pätkittäin ihan kivoja rentoja pätkiä, vaikka suurin osa ajasta vielä menee vähän höpsöilyksi. Laukkaa ei olla ihan kamalasti otettu, yleensä yksi nosto kumpaankin suuntaan per kerta, jolloin tärkeintä on vain se, että laukka pyörii eteenpäin.




Myös Lyyli (tai oikeastaan molemmat koirat) saivat reilusti liikuntaa tänä viikonloppuna, sillä normilenkkien lisäksi kävin niiden kanssa lauantaina tutustumassa ympäristöön kahdeksan kilometrin juoksulenkin merkeissä ja sunnuntaina käytiin vielä jäällä viettämässä aikaa. Samalla tuli ulkoilutettua myös kameraa, joten Lyyli pääsi lempihommansa, eli poseeraamisen, pariin!





sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Lordin viikonloppu

Lordin viikonlopun ohjelmaan kuului monennäköistä. Aivan ensimmäiseksi sen kaviot pääsivät käsittelyn alle, sillä löysin vihdoin itselleni kunnon kengitystonget. Nips naps vaan, homma kävi kätevästi! Yhdellä ainoalla raspilla hinkatessa meinaa tulla lämmin korkeita seinämiä raspatessa, mutta enää ei ole sitäkään ongelmaa, kun isoimman osan voi ottaa tongilla ja vain viimeistellä päälle raspilla.

Lauantaina uskaltauduin ensimmäistä kertaa hevosella jäälle vähän pidemmälle reissuille, sillä Lordin kanssa käytiin rekiajelulla. Mitään hirveän pitkää lenkkiä ei tehty, käytiin pari pientä läheistä saarta kiertämässä ja pyörittiin vähän ympäri ja ämpäri. Raukkaparka oli loppujen lopuksi ihan hukassa koko jäällä, kun ilmeisesti ei enää tajunnut missä suunnassa koti on. Katseli vain kummastuneena ympärilleen ja välillä vähän piti hirnahdella, josko vaikka Liisa vastaisi. Todella hyvin reissu kuitenkin meni (eikä edes jäihin upottu!) ja ensimmäisiä kertoja ponille tuli vähän enemmän hikikin liikuttaessa. 

Koska lauantai oli ponille vähän rankempi päivä, tänään sunnuntaina otettiin rennommin ja käytiin tekemässä maastakäsin ihan tuttuja juttuja. Ainoana uutena asiana tuli se, että päätettiin kiivetä ison kiven päälle, jonne Lordi tuli rohkeasti perässä. Tarkasti se katsoi, mihin astui ja oli kuin olisi aina tasapainoitellut kivien päällä. Ei ihan joka ponista samaan hommaan olisi! 

Olen kekannut, että maastakäsitellessä gramaaniohjat ovat ihan kätevät, jos haluaa ohjata hevosta vähän lähempää - pitkät ajo-ohjat raahautuvat yleensä maassa perässä ja ovat lumessa, kurassa tai vähintäänkin likaiset kelistä riippuen. Vähän uusia suunnitelmia siitäkin on, mitä seuraavaksi lähdetään opettelemaan, mutta siitä sitten tulevaisuudessa lisää juttua...

1.

2.

3. Väistöä.

4.

5.

6.

7.

8. Kukkulan kuninkaina!

9.

Ja sitten vielä eiliset ajokuvat!

10.

11.

12.

13.

14.

Mikä kuva oli lempparisi?

perjantai 13. tammikuuta 2017

Hevosten ruokinta


Hevosten ruokinta on minusta hyvin mielenkiintoinen aihe, josta oppii jatkuvasti lisää. Isona apuna monessa tilanteessa minulla on ollut Anneli Lillkvistin Ruokinnalla tuloksiin 4, josta löytyy helppolukuisia ohjeita hevosten ruokinnan laatimiseen, sekä myös valaisevia esimerkkejä erilaisten hevosten ruokkimisesta. Jos omistat hevosen/ hevosia tai muuten vain haluat oppia lisää, voin suositella kyseistä kirjaa lämpimästi! Se ei ole pettänyt minua vielä kertaakaan neljän vuoden aikana, vaan olen aina löytänyt vastauksen etsimääni kysymykseen ruokintaan liittyen.

Olen pyrkinyt pitämään hevosten ruokinnan yksinkertaisena, mutta kuitenkin huolehtimalla kaikkien ravintoaineiden riittävästä saannista. Kaikista tärkeintä on tietenkin hyvä heinä ja minulla hevoset syövät pyöröpaaliheinää, jonka punnitsen valmiiksi säkkeihin sopiviksi annoksiksi. Tämän lisäksi hevoset syövät kauraa, sekä muutamaa lisärehua. Varsinaiseksi kivennäiseksi olen valinnut Supreme Horse Caren Multimineraalin, jossa hivenaineet ovat paremmin imeytyvässä muodossa. Lisäksi siinä on sopiva kalsium-fosforisuhde minun syöttämääni kauramäärään.

Multimineraalissa on kyllä monipuolisesti eri vitamiineja ja hivenaineita, mutta esimerkiksi sinkin ja kuparin määrä jää hieman vähäiseksi - kuten monessa muussakin kivennäisessä. Siksi hevoset syövät lisäksi Racingin Biotinia, joka ei nimensä mukaisesti sisällä pelkästään biotiinia, vaan myös sinkkiä, kuparia ja mangaania. Näin varsinkin talviaikaan on tärkeää taata myös riittävä A-, D-, ja E-vitamiinien saanti, joten hevoset saavat muutamana päivänä viikossa Racing Action Viminiä, jossa kyseisiä vitamiineja on. Vielä Liisa ei tarvitse lisävalkuaista, mutta sitä varten minulla on odottamassa soijarouhetta, sillä hevosen valkuaisen määrän tarve kasvaa lopputiineydessä ja imetyksen aikana. Tämän kaiken lisäksi hevoset saavat myös tavallista merisuolaa hippusellisen päivässä ja sen lisäksi niillä on karsinoissa tarjolla suolakivet.

Heinän ja väkirehujen lisäksi ei voi myöskään korostaa liikaa riittävää vedensaantia. Etenkin heiniä tarjotessa on hyvin tärkeää, että hevosella on puhdasta vettä tarjolla. Minulla hevosille vaihdetaan puhdas vesi päivittäin ja niillä on sitä koko ajan tarjolla - myös talvisin.




HEINÄ
AAMU 3kg
PÄIVÄ 2kg
ILTA 4kg


AAMU 
1/2l kauraa

ILTA
1l kauraa
1rkl merisuolaa
1 mitta (5g) Racing Biotin
ma, ke ja pe 10ml Racing Action Vimin


LISÄKSI
Himalajan vuorisuolasta valmistettu suolakivi ja puhdasta vettä aina tarjolla.

Mitä sinun hevosesi syö?

torstai 12. tammikuuta 2017

POSTAUSSARJA: Hevosen tiineys- ja varsa-aika osa 2

KANTAVAN TAMMAN LIIKUTUS


Kantavan tamman liikuttaminen on asia, joka tuntuu jakavan mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin -
toiset liikuttavat tammojaan viimeisille metreille asti ja toiset ottavat varovaisemmin liikutuksen kanssa jo alusta lähtien.

Liian raskas liikunta lopputiineydestä ei liene suotavaa, mutta säännöllinen liikunta loppumetreille asti ylläpitää hevosen lihaskuntoa ja antaa näin paremmat eväät varsomiseen. Tiineys ei ole mikään sairaus, jolloin hevonen pitäisi lokeroida jonnekin pumpulin keskelle. Kevyt liikkuminen pitää usein tammankin mielen virkeänä.

Jokainen tamma on yksilö, joten liikutusta miettiessä kannattaa silmäillä myös sitä, kuinka tamma on liikkunut ennen tiineyttä: onko hevonen ollut aktiivisessa kilpailukäytössä vai kenties ihan pelkkänä oloneuvoksena? Tammalla saa kilpailla tiineyden neljän ensimmäisen kuukauden aikana ja mikäli sille kilpailutilanteet on ennestään tuttuja, en näe itse henkilökohtaisesti estettä miksei tammalla voisi ensimmäisten tiineyskuukausien aikana käydä muutamissa kilpailuissakin. Ylimääräistä turhaa stressiä ei ole kuitenkaan suotava aiheuttaa tammalle, joten tuttujen rutiinien ylläpitäminen lienee se paras vaihtoehto.

En näe ongelmaa tamman lähes normaalille liikuttamiselle alkutiineydestä noin puoliväliin asti, kunhan muistaa pitää ruokintapuolen kunnossa. Alkuun varsa kasvaa kovin hitaasti, joten ylimääräistä energiaa ei tarvita, mutta hevosen riitävästä ruokkimisesta tulee silti huolehtia. Siitä kerron kokemuksia enemmän tulevissa postaussarjan osissa. Jos hevonen on ennen liikkunut hyvin vähän, voi liikutuksen määrää jopa nostaa, kuten Liisan kanssa olen tehnyt. Muutokset tulee kuitenkin aina tehdä varovasti ja pikkuhiljaa.


Kun varsa alkaa kasvaa nopeammin, kasvaa myös hevosen maha ja liikuttaessa kannattaa yhä enemmän seurata tamman vointia ja oloa. Itse olen jättänyt esteet pois jo siinä noin neljän kuukauden jälkeen, mutta jatkanut turvallisin mielin koulua ja maastossa käymistä vielä. Puolivälin jälkeen olen asteittain alkanut keventämään liikuntaa tamman olotilaa seuraillen. Noin kolmea kuukautta ennen samalla kun hevosen energiantarve hieman alkaa kasvaa, olen keventänyt liikkumista ihan selvästi. Joidenkin hevosten mielestä liikkuminen alkaa olla jo ihan syvältä, kun taas jotkut jatkavat sitä mielellään loppuun asti - jokainen tiineys ja jokainen hevonen on erilainen, joten hevosen seuraamista yksilönä ei voi korostaa liikaa.

Parin kolmen viimeisen kuukauden liikkuminen on tarkoittanut minulla sitä, että selästä käsin on vielä köpötelty, mahdollisesti vielä kaikissa askellajeissa, muttei enää hikeen asti. Rauhalliseen tahtiin kävellen on kuitenkin käyty vielä hieman pidempiäkin maastoja. Muutamaa viikkoa ennen varsomista hevosen olo alkaa yleensä olla sen verran täyteen ahdettu, että viimeiset viikot on menty ihan talutellen käynnissä - toki joidenkin hevosten mielestä lyhyet kävelytkin ovat jo liikaa. Ensimmäisessä tiineydessä aikoinaan Lilla lähti mielellään kävelylle vielä viikkoa ennen varsomista, mutta toisella kerralla se alkoi aika selvästi kahta viikkoa ennen ilmoittamaan, että kävelyt on kävelty. Silloin kannattaa antaa hevosen ottaa jo rauhassa ja valmistautua varsomiseen.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Rekiretkellä

Olen tosi iloinen siitä, että lunta on tullut pikkaisen myös kotinurkille. Lumentulo nimittäin tarkoittaa yhtä asiaa: sitä, että voi lähteä rekiajelulle! Reki lähti matkaan melkein heti ensimmäisissä muuttokuormissa ja nyt vihdoin sille on tullut käyttöä. Mahdollisuutta ollaan käytetty Lordin kanssa urakalla ja joulun jälkeen poni pääsi harva se päivä reen eteen tulipalopakkasista huolimatta. Vaikka naama saikin aika kylmää kyytiä, syvimmän sisimmän valtasi lämmin tunne siitä, kuinka ylpeä voinkaan olla mokomasta poniotuksesta. Korvat hörössä se vaan aina lähtee reen kanssa lenkille, vaikka ei kyseistä härpäkettä vielä ole kovin montaa kertaa perässänsä nähnyt.

Lordi tuntuu tykkäävän länkivaljaista paljon enemmän, kuin perus silavaljaista, joiden kanssa suurin paino tulee hevosen selän päälle. Silavaljailla joskus meinaa lentää kovemmassa vauhdissa jopa takajalat, joten näin nopeasti voisi päätellä, että suurimmaksi osaksi selkään kohdistuva veto ei tunnu aina kovin kivalta. Siitäkin huolimatta, että luokkivaljaat on osa kerrallaan keräilty ikuisuuksien vanhojen tallien ja aittojen nurkista, on ne vielä ihan toimivat ja hevoselle ilmeisesti mukavat. Ainoat mitä pitäisi vähän uudistaa ovat mäkivyöt, joihin olen tehnyt vähän omanlaisia virityksiä: pääasia, että asiansa ajavat!

Teillä on ollut vielä vähän huono ajaa, vaikka toki ollaan käyty katselemassa vähän muitakin maisemia. Sen verran kirskuminen on sorateillä kuulunut että ihan korvia ja reen jalaksia säästäen ollaan tyydytty pyörimään suurin osa ajasta pellolla: siellä reki luistaa jo oikein mainiosti ja Lordikin on tuntunut tykkäävän monipuolisemmasta liikkumisesta! Voi olla, ettei koppakärryjä sen perässä nääkään ennenkuin lumet sulavat niin ettei reellä enää pysty ajamaan...





sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Liisan tiineys 6kk

Liisan tiineys on miltei huomaamatta edennyt jo yli puolivälin. Viime kuun jälkeen maha on alkanut pikkuhiljaa kasvavaan nopeampaa tahtia ja tuntuu olevan joka päivä yhä isompi. Vielä kasvava mahanympärys ei kuitenkaan ole näyttänyt hevosta sen kummemin haittaavan, mitä nyt meinaa välillä kolina kuulua, kun Liisa juoksee karsinaansa iltaisin.

Jotain muutakin todella kiehtovaa on havaittavissa tiineyden edetessä: varsan ensimmäiset elonmerkit ovat tuntuneet ulkopuoliseenkin maailmaan, sillä aina iltatallin aikaan on ollut tunnettavissa hentoja potkuja. Aivan aluksi ne olivat ihan juuri ja juuri huomattavissa, mutta jo parin viikon aikana niistä on tullut jämäkämpiä. Ei ole mikään ihmekään, sillä sikiö kasvaa tällä hetkellä noin neljänneskilon päivässä. Liisakin on jo tottunut mahan lääppimiseen, sillä siihen saa kulumaan aikaa yllättävän paljon päivässä - on vaan niin mukavaa tunnustella varsan potkuja!

180vrk




lauantai 7. tammikuuta 2017

Pakkaspäiviä

Liisan kanssa kevyttä liikutusta on jatkettu, vaikka pieni ähkynpoikanen vähän säikäyttikin. Ennen tiineyttä Liisa on ollut melko kevyellä liikutuksella, joten olen koittanut nostaa liikutuksen määrää hitaasti. Pieni liikunta tekee kantavallekin hyvää, mutta kauhean nopeasti sen määrää ei raaski nostaa. Mahakin tuntuu pikkuhiljaa kasvavan suuremmalla vauhdilla, joten Liisan mukaan mennään - liikkumista kevennetään sitä mukaan kun hevonen tuntuu haluavan. Lopputiineys menee varmasti ihan maastakäsin käppäilen, mutta vielä ei ole huomattavissa mitään hidastumisen merkkejä selästä käsinkään.

Liisa on selvästi jo rauhoittunut ja rentoutunut paljon, mutta edelleen moni asia aiheuttaa hämmennystä. Tänään kauhean puhinan ja kilometrin päähän kuuluvan kahtasataa lyövän sydämen aiheutti mitkä muutkaan kuin kaukana tiellä menevät lastenrattaat - no mutta hei, eihän sitä voi koskaan tietää mikä marsilaisten avaruusalus on kyseessä! Sen sijaan monta kertaa lujempaa menevät autot eivät kummastuta laisinkaan. Myös pihatielle ilmestyneet lumikasat hämmennyttivät Liisaa, tiedä sitä vaikka joku hirviö olisi piiloitunut kasan alle ja kyttäsi siellä poniparkaa... 

Vielä ei voi kuin haaveilla rennoista pitkistä maastokävelyistä, sillä Liisan mielestä jo kilometrin matkalla on ainakin kymmenen marsilaisten tukikohtaa, joista joku vihreä avaruusolio voi tulla säikyttämään hevosen - on siis parempi puhista ja kiemurrella jo valmiiksi. Lähialueilla joka kerta Liisa on yhä vain rauhallisempi, mutta uudet maisemat kytkevät heti hevosen juokse-ja-pakene- nappulan valmiustilaan. Ollaan käyty melkein joka päivä katselemassa autotien vieressä liikennettä tietenkin sillä ajatuksella, että vielä joku päivä päästään ihan turvallisin mielin maastoilemaan vähän kauemmaskin ilman sitä pelkoa, että poni sinkoaa kotiin välittömästi ensimmäisen postilaatikon, lyhtypylvään, lenkkeilijän, lumikasan tai aurauskepin nähtyään. Nyt kun pikkuhiljaa kotiympäristön pikkutie ja omat maat on tullut tutuksi, voisi joku päivä uskaltautuakin vähän kauemmas - ehkä ekan kerran silti ihan maastakäsin ja naksuttimen kera. Sillä kun tuntuu olevan ihmeellinen vaikutus hevoseen, oikeasta teosta palkitsemisella tuntuu saavan nopeasti tuloksia.





Pellolla olen yrittänyt hetkittäin pyytää Liisaa keskittymään enemmän apuihini ja siihen, mitä siltä pyydän. Jos luitte postauksen väistöjen alkeiden opettamisesta, on edistymistä sen jälkeenkin tapahtunut. Yleensä aluksi vähän harjoitellaan asetuksia suoralla uralla ja treenataan kulmien ratsastamista perusteellisesti joka askel huomioon ottaen. Pikkaisen myös etuosakäännöksiä ollaan treenattu. Jo näillä harjoituksilla pienen hetken jälkeen Liisa alkaa yleensä liikkumaan hetkittäin jo ihan kivasti, vaikka helposti valahtaakin vähän etupainoiseksi. Alkusyksystä sen tasapaino on kuitenkin kehittynyt hurjasti ja hetken pyörimisen jälkeen meno alkaa sujumaan jo vähän rennommin.

Liisa on alusta asti ollut hyvin eteenpäinpyrkiväinen, joka on mielestäni ihan hyvä ominaisuus. Olen aina tykännyt ratsastaa enemmän sellaisia hevosia, jotka aluksi mieluummin kaahailevat, kuin sellaisia, joiden kaviot tuntuu olevan liimattu maahan. Vähän jännitystä elämään saa aina ensimmäisten laukannostojen aikaan, sillä Liisa tohinoissaan aika usein lähtee aika hanalla ja vielä parit pukit perään heittäen. Jonkun aikaa kun antaa hevosen laukata reippaammalla vauhdilla, niin seuraavat nostot menee jo paljon paremmin ilman ylimääräisiä pöhinöitä.