tiistai 28. helmikuuta 2017

Uusi ulkoasu

Graphiqs LF taiteili blogiin jälleen uuden ulkoasun. Samalla muistuttelen, että meidän kuulumisten seuraaminen on mahdollista myös facebookissa ja instagramissa. Kumpaankin tulee satunnaisesti kuvia, joita ei välttämättä aina löydy blogista, joten jos kaikki kuulumiset kiinnostaa, niin seuratkaa toki!


Mitä mieltä olette uudesta ulkoasusta?

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Lordin kanssa aivojumppaa

Liisan lisäksi myös Lordi on liikkunut viime aikoina enemmän maastakäsin ja samalla saanut aivojumppaa. Olen tarhassa antanut Lordin olla vapaana, jolloin sillä on ollut aina mahdollisuus siirtyä tarvittaessa kauemmas. Silloin huomaa erityisesti oman kehonkielensä vaikutuksen hevoseen - eikä voi olla ikinä yllättymättä siitä, kuinka pieni paine jo vaikuttaa hevoseen.

Lordin kanssa ollaan opeteltu sitä, että se menee ympärilläni pyytämässäni askellajissa ja tulee takaisin luokseni, kun hieman kumarrun ja hellitän painetta. Kaikista vaikeinta tässä on ollut saada hevonen pysymään ympyrällä, sillä usein aluksi vapaana ollessa hevonen lähti helposti haahuilemaan kauemmas. Syynä tähän usein oli liian kova paine, joka oli hevoselle liikaa. Olen yrittänyt opetella, että pysyn hevoseen nähden sivuttain hevosen takaosan puolella, ohjaan raippakädellä hevosta tarvittaessa oikeaan suuntaan ja pidän toisen käteni avoimena, jottei se ole estämässä hevosen kulkua. Seuraavaksi tarkoitus on lähteä opettelemaan suunnanvaihtoja vauhdissa, mutta vielä hetki harjoitellaan niin, että pyytäessä hevosta keskelle päin se saa tulla minun luokseni hakemaan palkkion.

Pelkällä ympyrällä ei olla työskennelty, vaan ollaan pidetty myös vanhoja juttuja yllä. Lisäksi työn alla on espanjalainen käynti. Jalka nousee jo komeasti, mutta sen yhdistäminen eteenpäin liikkumiseen on vielä harjoittelussa.

Harjoitteletko sinä koskaan hevosesi kanssa maastakäsin?

Lordi kuuntelee tarkkaavaisesti.

Pienestä riehakkaasta koikkeliinista on pikkuhiljaa tullut jo maltillisempi tapaus!





tiistai 21. helmikuuta 2017

Liisa maastakäsittelyn saloihin tutustumassa

Kevätaurinko lämmitti ihanasti tänään ja suorastaan houkutteli viettämään hevosten kanssa aikaa pihalla. Liisan kanssa ollaan nyt muutama kerta touhuttu maastakäsin kaikenlaista ja siitä on tullut oikein mallioppilas. Tamma on välillä niin innokas yhteisistä hetkistä, että kateellisena hörisee aidan toisella puolen, jos harjoittelen Lordin kanssa. Liisassa on huomattavissa paljon samantapaisia piirteitä, mitä Lordin emässä Lillassa on, se on herkkä ja vastaanottavainen, hellyydenkipeä halinalle. Alku molempien hevosten kanssa on ollut vähän samanlainen - niiden sielunelämästä ei oikein aluksi päässyt perille. Tuntui, että Liisalla oli kuin joku suojamuuri edessään, mutta pikkuhiljaa siitä on kuoriutunut oikea sydäntenvalloittaja!

Hevosen puhuma kieli on sille tuttua ja usein aina se mitä saa korjailla, on oma elekieli. Hevonen oppii nopeasti sen omalla kielellä pyydettyjä asioita, kunhan sille antaa palautteen aina juuri oikealla hetkellä - näin Liisankin kanssa on käynyt. Vielä hetki pitäydytään ihan perusasioissa ja ollaan käyty läpi jonkun verran eri asioita Parellin seitsemän leikin avulla, ihan helpoimmilla tehtävillä vasta. Treenattavaa vielä riittää ja välillä iskee hetkiä, kun Liisalta menee vähän yli ymmärryksen. Positiivista on se, että se tuntuu olevan motivoitunut tekemään ja yrittämään, vaikka kaksijalkaisen ohjeistus jäisikin välillä vähän puutteelliseksi.

Temppuihin lähdetään tutustumaan enemmän luultavasti vasta sitten, kun saadaan ensin rutiinia maastakäsittelyyn. Naksutin on tullut Liisan kanssa kuitenkin jo tutuksi, sillä tykkään välillä palkita sitä tietyissä tilanteissa, vaikkei varsinaisista temppujen opettelemisesta voi puhua. Näin tiineyden viimeisten kuukausien aikana kevyt maastakäsin työskentely pitää Liisan mielen virkeänä, kun muu liikunta jää vähemmälle. Toki samalla tamma saa pientä jumppaa, joka on kantavallekin ihan hyväksi.

Liisa tykkää kauheasti, kun sitä rapsutetaan ja se puolestaan saa kuolata naaman märäksi...

Joku on vähän halinalle!


Tässä peruutusta.

Ja tässä takaosan väistämistä.



tiistai 14. helmikuuta 2017

Liisassa on kengurubensaa!

Viikonloppuna vieraan kameran eteen pääsi Lordin lisäksi myös Liisa. Arkipäivät ovat vielä menneet lukion parissa ja viimeksi kävin aika taidokkaasti tutkimassa maaperää ilman satulaa rauhallisella lenkillä käydessäni, joten sen enempää ajattelematta ajattelin, että satulan selkään laitto voisi olla ihan fiksua. Ja aivan oikeassa olin, allekirjoittanut sai nimittäin aikamoista kyytiä jälleen, kun muutaman päivän tarhassa energiaa kerännyt tamma päätti taas näyttää, miten takajalat lentää! Sanonko, että ei tuolla tunnu varsamaha paljoa vielä painavan...

Tarkoitukseni oli pellolla käydä pyörimässä ja käynnin lisäksi vähän ravailla. Pohja ei ollut mikään kovin helppo, kovakuorisella lumella oli varmasti raskas tarpoa. Liisa oli kuitenkin heti alusta ihan täpinöissään, eikä malttanut kunnolla edes kävellä. Kun sitten tuli lupa ravata, niin ei me montaa askelta taidettu sitä ravia päästä, ennenkuin Liisa päätti, että ei me mitään ravailla, nyt mennään! Aika hyvin Liisa on ollut välillä jo alkutunnista rauhallisempi, kun sitkeästi yrittää saada sitä kuulolle heti, mutta viikon vapaat olivat tehneet tehtävänsä tällä kertaa.

Lyhyen sekoamisen jälkeen höslääminen aleni selvästi ja meno ei ollut enää ihan niin kamalan näköistä. Pohjan ja varsamahan takia en kuitenkaan jatkanut pitkään, koska Liisan kuntokaan ei vielä ole mikään kovin hyvä. Rodeoratsu pääsi takaisin talliin paijattavaksi, jossa rapsutuksia rakastava halinalle sai jälleen kaiken huomion itselleen. On ne tammat vaan niin omalaatuisia!

1.

2. ja 3.

4.

5. Sanotaanko, että Liisa oli alkuun lievästi jännittyneesti liikenteessä...

6. Ihan vain suunnitellakseen, milloin pahaa aavistamattomasti voisi seota hetkeksi.

7. "Ääk, nyt tää lähti!"

8. Tässä tilanteessa mietin aina, pitäisikö itkeä vai nauraa!

8. Ja välillä pohdin, onko Liisa oikeasti jänis vai hevonen...

9. Silmät kiinni toivoen parasta!

10. "Ähäkutti, luulitko, että yksi pukki riittäisi!"

11. Tosi vakavasti otettava rodeoratsu!

12. Pienen sooloilun jälkeen menokin jo vähän muuttui hillitymmäksi.

13.

Mistä kuvasta pidit eniten?

maanantai 13. helmikuuta 2017

Rekiajelupäivä ja vieras kylässä

Lauantaina oli jännittävä päivä, kun Unelmien musta- blogia aikoinaan pitänyt Anniina tuli kameran kanssa kylään ja kaikki tämän postauksen kuvat ovat tällä kertaa hänen käsialaansa. Blogi kuului joskus minunkin suosikkeihin, joten oli hauska tavata kirjoittaja ruudun takaa ihan oikeasti. En edes itse tajunnut, että olen muuttanut samoille suunnille, mutta yllätys tuli positiivisena! Samanhenkisiin hevosihmisiin tutustuminen kun on aina mukavaa.

"Onpa ne pieniä!", kuului ensimmäinen kommentti tarhassa möllöttävistä hevosista ja ihan totta, ei nuo mitään hongankolistajia vaatimattomalla alle puolentoista metrin säkäkorkeudellaan ole. Sen sijaan minusta lähes jokainen vastaantuleva hevonen tuntuu jättiläiseltä, sitä kun on tottunut katselemaan päivästä toiseen noita pieniä ja pyöreitä otuksia!

Ensimmäisenä käsittelyvuoroon pääsi Lordi, sillä pihalla hohtava lumi houkutteli rekiajelulle. Mikään hirveän luminen talvi ei ole tuntunut olevan, mutta onneksi nyt edes sen verran, että on päässyt välillä reellä liikenteeseen. Viimeisimmästä rekiajelusta oli kulunut jo tovi, mutta ihan sillä samalla rutiinilla kaikki näytti jälleen sujuvan. Käytiin pieni lenkki heittämässä tietä pitkin ja mentiin sitten pellolle, jossa minä parhaani mukaan koitin saada poniin sen verran liikettä, että se näyttäisi edes jotakuinkin siedettävältä kuvissa. Korvat hörössä Lordi lumihangessa taapersi, mutta pellon pohja ei ollut mikään kovin kevyen oloinen tänään, joten muutama kierros sai riittää.

Rekiajelun jälkeen Lordi sai näyttää taitojaan ja esiteltiin pihassa lähes koko meidän temppurepertuaari. Lordi olisi mielellään näyttänyt vielä lisääkin ja se meinasi, että viikon tauon jälkeen voi esitellä omia pomppujaan vähän myös itsenäisesti. Tekemisen intoa puhkuva poni sai kuitenkin palata takaisin tarhaansa ja oli Liisan vuoro tulla rapsuteltavaksi. Sillä tuntui olevan energian lisäksi myös kengurubensaa, mutta siitä sitten ensi postauksessa lisää!



Venyy venyy!





Joku herra hevonen on käynyt naamansa kanssa tutustumassa pihaton punaiseen seinään...



"Kato mä osaan!!" Lordi on aina yhtä huvittava oppiessaan jotain uutta. Nyt se vihdoin tajuttuaan esittelee aina innoissaan, kuinka on oppinut nostamaan koipeansa ilmaan pyynnöstä.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Liisan tiineys 7kk

Liisalla tuli tiineyttä täyteen seitsemän kuukautta jo muutama päivä sitten. Vielä neljä kuukautta olisi odotettavaa!

Varsa ei ole ollut mikään kovin liikkuvainen kaveri ja saa todella kuluttaa aikaansa, jos haluaa tuntea potkuja. Muutaman potkun se välillä potkaisee niin, että tuntuu käteen aivan selvästi, mutta mitään kauheita rummutussooloja se ei ole tähän mennessä pitänyt (tai en ole ainakaan bongannut). Liisaa ei varsamaha tunnu haittaavan edelleenkään ja se vetää tarhassaan välillä jos jonkinmoista rallia. Liikuttaessakin tuntuu, että päivä päivältä sillä on vain enemmän kengurubensaa suonissaan...

On jotenkin kovin hassua kuvitella, että varsomiseen alkaa olla jo niin lyhyt aika. Kohta on aika jo nostaa vähän Liisan valkuaisen määrää ruokinnassa ja kaivella valvontakameroita valmiiksi esille. Lordin syntymää seurasi noin 300 ihmistä suorana ja ajattelin jälleen toteuttaa valvomisen niin, että myös te lukijat pääsette seuraamaan suoraa lähetystä karsinasta.

Kuinka moni teistä on innostunut siitä ajatuksesta, että pääsisitte seuraamaan livelähetyksenä kuvaa Liisasta, kun varsominen alkaa olla lähellä?

Tiineys 7kk


Kohta ei voi mahasta enää erehtyä, kyllä siellä varsa on!


torstai 9. helmikuuta 2017

POSTAUSSARJA: Hevosen tiineys- ja varsa-aika osa 4

VARSOMISEEN VALMISTAUTUMINEN



Varsomisen ennusmerkkejä voi olla monenlaisia, mutta sitten on niitä tammoja, jotka eivät varoita tulevasta varsomisesta millään tavalla. Tamma haluaa usein varsoa silloin, kun on rauhallista, joten useimmat hevoset varsovat yöllä. Tallissa tarkistuskäynneillä ramppaaminen ei välttämättä kerro mitään tulevasta varsomisesta, sillä hevonen saattaa vaikuttaa aivan normaalilta vielä kymmenen minuuttia ennen varsomista. Siksi hyvään valvontajärjestelmään kannattaa satsata hankkimalla joko valvontakamera tai laittaa esimerkiksi puhelin kuvaamaan suoraa videolähetystä karsinasta, jota voi seurata olohuoneesta tietokoneella. Valvontakameran lisäksi kannattaa varautua muutama asia karsinan lähettyville, kuten:

- puhtaita pyyhkeitä (varsan kuivaamiseen ja apuna esimerkiksi varsan vetämiseen)
- tuttipullo (jos tarvitsee jostain syystä juottaa varsaa pullosta)
- betadine ja vettä lähettyvillä (käsien pesuun, jos tammaa tarvitsee avustaa)
- kuumemittari ja helosan (tamman ja varsan lämmön mittaamiseen)
- pinteleitä ja ponnareita (tamman hännän sitomiseen)
- sakset
- muistiinpanovälineet
- varsariimu ja naru


Tamma varsoo yleensä 320-365 vuorokauden välillä. Noin kuukautta ennen varsomista kannattaa tamma siirtää varsomiskarsinaan. Kuivikkeena paras on olki, jota on reilusti: purua tai turvetta saattaa vastasyntynyt vetää henkeensä. 

Kaikki eivät näytä merkkejä tulevasta varsomisesta, mutta yleensä utareiden kasvu on luotettavin merkki. Maitorauhanen lähtee kehittymään usein noin 3-6 viikkoa ennen varsomista. Maidon koostumuksessa on yleensä havaittavissa muutoksia ennen varsomista: aluksi maito on läpinäkyvää hieman hunajan väristä eritettä, muuttuu sitten harmaaksi ja lähempänä varsomista maidonvalkoiseksi. Nisän päihin ilmestyvät niinsanotut vahatipat ovat luotettava merkki lähestyvästä varsomisesta. Joskus maitoa saattaa jopa valumalla valua tamman jalkoja pitkin hieman ennen varsomista.


Maitoa analysoidessa voi ostaa avuksi pH-mittarin. Testiin riittää hyvin pieni määrä maitoa ja se kertoo usein aika luotettavasti tulevan varsomisen ajankohdan:

- maidon pH 6.8: 24-48h varsomiseen
- maidon pH 6.4: 12-24h varsomiseen
- maidon pH 6.2: alle 12h varsomiseen


Jokainen tamma valmistautuu varsomiseen yksilöllisesti. Maidon koostumuksen tarkkailu on usein paras keino ottaa selville tulevan varsomisen aikataulua, mutta myös muita mahdollisia merkkejä varsomisen lähestymisestä saattaa olla:

- Hännän seudun löystyminen
- Ulkosynnytinten turpoaminen ja veltostuminen
- Tamman ruumiinlämmön hienoinen lasku muutama tunti ennen varsomista
- Ruokahalun vähentyminen