keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Liisa räntäsateen uhrina

Muistatte lienee Sonjan, joka on aina silloin tällöin esiintynyt blogissa. Vaikka välimatka on kasvanut, näemme silti välillä yleensä heppailun merkeissä, kuten tälläkin kertaa. Materiaalia on siis lähipäivinä luvassa paljon ja vähän enemmän!

Ensimmäisenä päivänä aika meni pitkälti Liisan kanssa ja ensimmäistä kertaa sen selkään nousi joku muu kuin minä. Se on ollut yleensä vähän pöhkö varsinkin silloin, kun viimeisimmästä ratsastuskerrasta on jo jonkin aikaa, joten otin myös liinan mukaan. Alkuun Sonja meni liinan kanssa, mutta koska Liisa vaikutti tällä kertaa ihan hyvältä, otettiin liina pois. Toki energiaa sillä tuntui olevan ja aikamoista tikutusta meno oli toisinaan, mutta yhtään riehumiskohtausta ei tullut. Hyssyttelyllä ja rauhallisella äänellä pääsi jo pitkälle, vaikka välillä Liisan pikajuoksu aiheutti totaalirepeämisen niin allekirjoittaneelle kuin selässä kiikkuneelle Sonjallekin.

Aika pian alkoi sataa niin kaatamalla räntää ja tuuli jäädytti sormet, joten päätettiin yhteistuumin lähteä takaisin tallille. Liisan tiineys alkaa olla niin pitkällä, että liikutuksen määrän ei tarvitse enää olla niin suurta. Maha ainakin alkaa olla niin iso, että kohta ei taida mennä edes satulavyö kiinni! Hetken aikaa vyön kanssa saa jo äheltää, mutta vielä tarpeeksi kauan yrittämällä saa kuin saakin sen kiinni.

Lordin kanssa ei eilen ehditty tekemään mitään, mutta tänään se pääsi Sonjan kanssa esittelemään taitojaan, kun taas minä kiipesin vuorostani Liisan selkään. Huomenna on luvassa tuplamäärä hieman aurinkoisempia kuvia, mutta tässä todistusaineistoa eilisestä Sonjan ratsastuskerrasta loskasäässä:


Liisa olisi selvästi halunnut jäädä päiväunille!

Liisa juonii jo suunnitelmiaan: "Sitten kun kukaan ei tajua, niin mä lähden juoksemaan nopeammin kuin gepardi enkä muuten ihan äkkiä pysähdy!"

Jossain kaukaisuudessa näkyi jotain todella jännittävää...


Kertaakaan ei ollut tarkoitus laukata, mutta jostain syystä mulla kyllä oli näitä laukkakuvia kamerassa!

Liisa selvästi kuvittelee olevansa pikajuoksukisassa.



 Niin ihastunut tuohon varsamahaan!

Tuulee? Ei yhtään. Tässä vaiheessa Liisankin ilmeet alkoi mennä jo ihan mutruun: "Onks nyt ihan pakko enää juosta tässä kaatosateessa!?"

4 kommenttia:

  1. Kuviasi katseltuani, olen huomannut että liisalla on satula todella todella edessä, olisiko liian kapea tai liian leveä että valuu lavoille? Näissä kuvissa taitaa olla wintecin estesatula, mutta edessä sekin on.
    Varsamaha tietty työntää satulaa eteen, mutta jo ekat laittamasi ratsi kuvat liisasta mustan satulan kanssa, on satula ihan lapojen päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta koulusatula on todella leveä joustorunkoinen, joka valahtaa vielä enemmän eteen, eikä winteckään ole liian kapea, vaikka leveimmmän pään kaaren siihen tarvitsi laittaa. Ongelma piilee siinä, että Liisa on todella pyöreärunkoinen ja säätön tynnyri, joten sillä valuu vähän satula kuin satula eteen :) Jossain vaiheessa on tarkoitus ainakin uusi koulusatula hankkia halpiksen tilalle, mutta se ei vielä ole ollut ajankohtaista.

      Poista
  2. Kiva postaus, Liisa on kyllä nätti!

    VastaaPoista