torstai 20. huhtikuuta 2017

POSTAUSSARJA: Hevosen tiineys- ja varsa-aika osa 5

VARSOMINEN


Postaussarjan viidennessä osassa kerron hieman siitä, miten normaali varsominen etenee. Yleensä kaikki menee hyvin ja hevonen on nopea synnyttäjä. Varsomisen valvominen on silti elintärkeää, sillä kun asiat menevät pieleen, on tilanne usein hengenvaarallinen. Postaussarjan seuraavassa osassa käsittelen muutamia yleisiä tiineyden ajan ongelmia, sekä varsomisessa syntyviä komplikaatioita, mutta kerrottakoon nyt normaali varsomisen kulku. 


NORMAALI VARSOMINEN


AVAUTUMISVAIHE

Tamman normaali varsominen alkaa avautumisvaiheella, joka voi kestää tunnista moneen tuntiin. Tämän aikana kohdunkaula aukeaa ja varsa kääntyy kohdussa oikeaan asentoon, jotta se voi syntyä. Tammassa voi havaita jonkunlaista levottomuutta, se ei välttämättä halua enää syödä ja varsinkin loppua kohden alkaa hiota. Varsinkin kokeneet varsojat saattavat kuitenkin vaikuttaa aivan normaaleilta.


ULOSTYÖNTÖVAIHE

Toinen vaihe, ulostyöntövaihe, alkaa vesien menolla, jolloin tamma yleensä viimeistään hakeutuu makuulle. Sikiövesi on normaalisti kirkasta ja selkeää. Toisen vaiheen alkamisen jälkeen on tärkeää, että varsa syntyy puolen tunnin sisällä, sillä muuten varsa voi kärsiä hapenpuutteesta. Siksi ei voi korostaa liikaa varsomisen valvomisen tärkeyttä!

Muutaman minuutin kuluessa esiin työntyvä vaalea amnionkalvo on merkki varsomisen normaalista etenemisestä. Ensimmäisenä näkyviin tulee varsan etujalat toinen hieman edempänä, jotta lavoilla on tilaa syntyä. On aivan tavallista, että tamma nousee tässä vaiheessa vielä ylös ja etsii parempaa asentoa. Polttoja tulee yleensä 3-4 peräkkäin, josta seuraa parin minuutin tauko. Mikäli tammaa haluaa avustaa, voi varsaa varovasti vetää alaspäin tamman kintereitä kohti (ei suoraan!). Kalvoa varsan turvan ympäriltä ei saa rikkoa, ettei se rohkaise varsaa hengittämään ennenkuin rintakehä on ulkona (poikkeuksena tilanteet, joissa varsominen on kestänyt kauan ja varsan henki on vaarassa). Jos tamma varsoo seisaaltaan, on tärkeää ottaa varsa vastaan.

Varsan synnyttyä on vielä normaalia, että sen takajalat saattavat jäädä vielä synnytyskanavaan. Tilanne kannattaa pitää rauhallisena, sillä tässä vaiheessa tammassa voi olla vielä jopa kolmasosa varsan verestä, joka kulkeutuu napanuoraa pitkin varsaan. Jos varsa ei hetkessä riko kalvoja, kannattaa ne käydä rikkomassa pään kohdalta samalla hengitystiet puhdistaen, ettei varsa tukehdu.

Napanuora katkeaa tavallisesti itsestään viimeistään siinä vaiheessa, kun tamma nousee ylös. Jos se ei ota katketakseen, voi sen katkaista varovasti asettamalla toinen käsi varsan vatsaa vasten painaen samalla napaa vasten ja toisella kädellä kiertää ja vetää napanuoraa. Varsan vatsanseutua on tärkeä varoa, sillä sen vauriouduttua syntyy helposti napatyrä. Napanuorassa on selvä kuroutuma muutaman sentin päässä vatsasta ja mikäli se ei katkea edes vetämällä, voi sen katkaista myös steriileillä saksilla.


JÄLKEISVAIHE

Jälkeisvaihe alkaa, kun varsa on syntynyt ja napanuora katkennut. Mikäli napanuora ja rikkoutunut amnionpussi roikkuu kovin alhaalla tamman kintereiden alapuolella, voi ne varovasti sitoa ylemmäs jottei ne repeä. Jälkeiset irtoavat normaalisti parin tunnin kuluessa varsomisesta, mutta viimeistään niiden olisi tulla irronnut kuuden tunnin kuluessa, ettei jälkeisten jääminen aiheuta tammalle hengenvaarallista myrkytystilaa.

Jälkeisvaiheen aikana tammalla voi olla kipuja, sillä kohtu supistuu hyvin nopeasti. Jälkeisten irrottua ne pitää aina tarkistaa levittämällä vaikka tallin käytävälle. Varsan puoli jälkeisistä on kirkas ja sileä, tamman puoli punertava ja nukkainen. Jälkeisissä on reiät kohdunkaulan ja munanjohtimien kohdalla ja ne painavat noin kymmenen prosenttia varsan painosta. Jälkeisten outo väri, epätasaisuudet nukassa tai liika/ liian vähäinen paino voivat kieliä ongelmista.


NORMAALI VARSA SYNTYMÄN JÄLKEEN

Normaalin varsan syke on välittömästi syntymän jälkeen noin 60 kertaa minuutissa, myöhemmin 70-120 kertaa minuutissa. Varsa alkaa hengittämään heti itsenäisesti syntymän jälkeen ja hengitystiheys on 20-40 kertaa minuutissa. Pikkuvarsan ruumiinlämpö on 37-38,5 astetta.

Varsan on saatava elintärkeää ternimaitoa tarpeeksi ensimmäisten tuntien aikana, sillä kuuden tunnin jälkeen vasta-aineiden imeytyminen verenkiertoon heikentyy (ilman vasta-aineita ei voi kehittyä tervettä hevosta!). Normaalisti varsa löytää lopulta itse nisälle, mutta mikäli niin ei parin tunnin sisällä tapahdu, voi sitä yrittää ohjata tai vaihtoehtoisesti juottaa sille puhtaasta tuttipullosta ternimaitoa. Tamman ternimaito on paksua ja kellertävää, mutta mikäli niin ei ole, voi maidossa olla liian vähän vasta-aineita ja silloin on turvauduttava joko pakastettuun ternimaitoon tai eläinlääkärin tekemään plasmansiirtoon.

Varsa virtsaa ensimmäisen 12 tunnin aikana ja ulostaa "varsapikin" 24 tunnin sisään. Mikäli varsa ei ole kuitenkaan ulostanut kuuden tunnin sisään tai selvästi yrittää ulostaa, mutta mitään ei tule, on sille hyvä tehdä perähuuhtelu. Helpoin on ostaa apteekista ihmisille tarkoitettu peräruiske, mutta huuhtelun voi tehdä myös perähuuhteluletkun ja laimennetun mäntysaippuan avulla (½dl mäntysaippuaa litraan vettä). Myös virtsaamista on hyvä seurata, että virtsa tulee varmasti oikeasta osoitteesta.

Pikkuvarsa menee nopeasti huonoon kuntoon, jos ongelmia ilmenee, joten vielä varsomisen jälkeenkin on tärkeä seurata, että sen elämän ensimmäiset tunnit lähtevät hyvin käyntiin. Pienillä asioilla voi pelastaa jopa varsan hengen!


Lordin syntymä alusta loppuun
Videossa näkyy kaikki sen enempää kaunistelematta, joten jos koet, että voit siitä järkyttyä, en suosittele katsomaan videota!

Oletko sinä koskaan ollut mukana varsomisessa?

8 kommenttia:

  1. Tykkään tästä postaussarjasta, sitä on kiva lukea, vaikka itelle ei oo varsat ja muut ajankohtasia. Oli myös kiva kattoa tuo video tuosta Lordin syntymästä. (: Taitaa olla aika mahtava tunne kun saa seurata varsomista vierestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän! On todellakin hienoa nähdä, uuden elämän syntyminen on uskomaton asia, vaikka kaikki eivät kestäkään katsoa varsomista sen kaiken hien, veren ja liman takia.

      Poista
  2. Mukana ollaan oltu ennen Vihrun edellistäkin varsomista, mutta kyllä eniten vaikuttavin on ollut tietenkin ensimmäisen oman kasvatin eli Elviiran syntymä. Ja kohta se tapahtuma on uudelleen edessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, että ensimmäisen kasvatin syntymä oli todella jännittävää ja ihmeellistä! Olen vähintään yhtä innoissani kuin kahdella edellisellä kerralla, vaikka syntyvä varsa ei minun olekaan :)

      Poista
  3. Ihanaa, löysin tämän blogin uudelleen, muistan kun seurasin tätä tosi paljon joskus vuosia sitten ja nyt löysin tämän uudelleen ja oli kiva huomata että päivittelet tänne vieläkin materiaalia, ehdottomasti suosikki blogini! :) Tosi kiva postaus ja kiva postaussarja, varsinkin kun meillä itsellämmekin on varsominen edessä lähi aikoina ja entuudestakin löytyy 2 varsaa eli nämä hevosvaavvelit ovat ajankohtaisia minulle. Ja ikinä en itse ole ollut varsomisessa mukana vaikka 2 varsaa meidän hevonen onkin jo tehnyt, aina nähnyt vasta parin tunnin ikäisenä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että olet löytänyt blogiin uudelleen! Toivottavasti viihdyt jatkossakin :)

      Poista
  4. Tosi mukava postaus!:) Sinulla on kaikin puolin mahtava blogi jossa on hienoja kuvia ja mielenkiintoisia postauksia, kiitos tästä blogista!<3

    VastaaPoista